Oululainen kirjailija kuvaa kotikaupunkiaan vasta jätettyään sen pölyt taakseen. Näin on tulkittavissa ainakin menneisyyden perusteella.
Oulun kaupungissa on vuosien saatossa vaikuttanut yli kaksisataa kirjailijaa. Osa heistä on avojalakasia, osa tullista tulleita, mutta heitä kaikkia tuntuu yhdistävän yksi piirre: kotikaupunki pääsee kirjan aiheeksi vasta kun kirjailija on muuttanut Oulusta pois.
Oulun kaupunginkirjastossa on parhaillaan esillä näyttely, joka kertaa oululaisen kirjallisuuden historiaa.
Kaupungin kirjalliset juuret ulottuvatkin pitkälle, aina kaupungin syntyaikoihin, 1600-luvulle saakka.
Viha-rakkaussuhde kotikaupunkiin
"Monien oululaiskirjailijoiden tuotannossa on nähtävissä läpi elämän kestävä viha-rakkaussuhde Ouluun", kirjastonhoitaja Anne Alarto kertoo näyttelyn koonneen työryhmän puolesta.
Suurin osa kirjailijoista muistelee kotikaupunkiaan kuitenkin lämmöllä ja ymmärtäen. Kitkerämpään sävyyn Oulun ilmapiiriä on kuvannut esimerkiksi Kirsti Simonsuuri. Myös Paavo Rintala on tuonut omassa tuotannossaan esille Oulussa kokemansa uskonnollisen ahdistuksen ilmapiiriin.
"Rintala muutti Ouluun 10-vuotiaana Karjalasta. Ero hänen aiemmin kokemaansa kulttuuriin oli valtava", Anne Alarto huomauttaa.
Näyttelyn teokset rakentavat aikamatkan 1700-luvun maalaiskaupungista 1900-luvun kasvukeskukseen. Vanhinta kirjallisuutta edustaa vuosina 1844-1845 julkaistu Sara Wacklinin pohjalaismuistelma Hundrade minnen från Österbotten.
Tuoreinpana teoksena esitellään Hannu Väisäsen viime vuonna ilmestynyt romaani, 1950-luvun Ouluun sijoittuva lapsuudenkuvaus Vanikan palat. Kauko Röyhkä avaa puolestaan näkymän 1970-luvun oululaiseen nuorisokulttuuriin ja aikakauden kaupunkikuvaan.
Luonto antaa allegorioita
Inspiroivinta kaupungissa vaikuttaa kautta aikojen olleen luonto: erityisesti kaupungin keskeiset maamerkit kuten Oulujoki ja Merikoski ovat innoittaneet kirjailijoita muistelemaan kotikaupunkiaan.
Luontokuvaus on antanut kirjailijalle myös mahdollisuuden kätkeä hieman aatteellista sanomaa allegorian muodossa teksteihin. Näin on tehnyt esimerkiksi Zacharias Topelius vuonna 1856 kirjoittamassaan runossa Islossningen i Uleå älv.Kalevalassa vuonna 1925 runosta julkaistu Arvo Meren suomennos on mukana myös kirjaston näyttelyssä.
Pohjoisen kaupungin vuodenaikojen vaihtelu on tallennettu kirjoihin huolella. Kesäisen kaupungin valo elää kirjallisuudessa voimakkaasti, mutta myös pimeällä ajalla on kirjallisuudessa oma roolinsa.
Yksi miljöö nousee Oulun kaupunkikuvauksissa ylivoimaisesti ylitse muiden. Miltei kaikkiin Oulua kuvaaviin teoksiin on haluttu tallentaa tuomiokirkon ympäristöä, Franzénin puistoa ja Oulun lyseon seutua.
Oulujoen pohjoispuolta kirjoissa on kuvattu huomattavasti vähemmän. Näyttelyn esimerkit kaupungin pohjoispuolen kuvauksista on löytyneet pääasiassa Matti Hällin ja Kauko Röyhkän tuotannosta.
Tänään vietetään Mikael Agricolan päivää. Pohjoista valoa ja kaamoksen pimeää Oulun kirjallisuudessa -näyttely esillä Oulun kaupunginkirjaston näyttelytilassa. Näyttely avoinna huhtikuun loppuun.