Helsingissä asuvien Pertti ja Eija Keinäsen vanhoillislestadiolaisessa perheessä on kaksi lasta, 4-vuotias Kaarlo ja 1-vuotias Iiris Keinänen. Heidän perheensä ei vastaa stereotyyppistä käsitystä lestadiolaisesta suurperheestä.
Pertti Keinänen ajattelee, että perhesuunnittelu on yksityisasia. Jos siitä ei halua puhua, pitäisi riittää, että siitä puhuu oman puolison kanssa.
Liikkeen johto ei hyväksy ehkäisyä. Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunnan puheenjohtaja Viljo Juntusen mukaan tämä kanta ei ole muuttunut mihinkään.
– Haluamme ottaa kaikki lapset Jumalan lahjoina, Juntunen sanoo.
Miten liikkeen johto suhtautuu perheisiin, jotka harjoittavat perhesuunnittelua?
– Meillä ei ole niistä tilanteista tietoa. Se on omantunnon kysymys jokaiselle.
Juntusen mukaan uusi avioliittolaki tulee olemaan vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle erittäin vaikea asia. Liike aikoo Juntusen mukaan muodostaa vihkimiskysymyksestä virallisen kantansa, kun ”kirkko on tehnyt ensin ratkaisunsa”.
– Avioliittokäsitys on meillä se perinteinen, miehen ja naisen välinen, Juntunen sanoo.
Lestadiolaisuutta tutkineen politiikan tutkija Aini Linjakummun mukaan lestadiolaisessa liikkeessä on mahdollista toimia toisin, jos omasta tekemisestään ei tee suurta numeroa. Vaikka liike on omanlaisensa ja omaehtoinen, yhteiskunnalliset virtaukset vaikuttavat siihen.
Tapana ei ole ollut, että liikkeen normeja noustaisiin vastustamaan voimakkaasti tai näyttävästi. Tällöin perheen valinnoista ei välttämättä olla kiinnostuneita, koska perhe ei suoraan nouse yhteisön oppeja vastaan. Silloin perheellä on niin sanottua neuvotteluvaraa.
– Vaikka ehkäisy on kiellettyä, tietyissä suunnissa ehkäisyä käytetään. Tehdään valintoja, että on vähemmän lapsia, joihin kiinnitetään enemmän huomiota, Linjakumpu sanoo.
