Pikavippi ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto, kun rahat ovat loppu ja edessä on välttämätön hankinta. Osassa kuntia on yhtenä sosiaalityön muotona käytössä sosiaalinen luototus, jota vähävaraiset kuntalaiset voivat hakea.
Kyseessä ei ole kunnille kuuluva lakisääteinen tehtävä, joten sosiaalisen luototuksen käyttöönotto on kuntapolitiikkojen päätös.
- Kuntien vastuulla olevia vapaaehtoisia tehtäviä hoidetaan, jos resursseja riittää. Kun asiakkaalle myönnetään sosiaalista luottoa, siihen pääsääntöisesti liitetään tueksi myös muita sosiaalityön muotoja, kertoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Ellen Vogt.
THL:n tilastoinnin mukaan 32 kuntaa oli vuonna 2016 käyttänyt sosiaalista luototusta ja luottoja oli myönnetty yhteensä 3,5 miljoonaa euroa. Näissä kunnissa asui 44 prosenttia suomalaisista.
Luottoehdot vaihtelevat
Sosiaalisen luoton pelisäännöt vaihtelevat kunnittain. Helsingissä sosiaalista luottoa voi saada jopa 15 000 euroa, mutta on kuntia, joissa luottoa myönnetään vain 1 000-2 000 euroa. Luoton nostamisen myötä asiakas saa aina itselleen luottohäiriömerkinnän, jolla halutaan estää lisävelkaantuminen.
Vantaalla lainasumma on maksimissaan 10 000 euroa ja laina-aika viisi vuotta. Viime vuonna sosiaalista luottoa sai 51 kaupunkilaista yhteensä lähes 300 000 euroa. Hakijoita oli moninkertainen määrä, mutta tiukat lainaehdot pudottavat selvästi ylivelkaantuneet ja maksukyvyttömät pois hakijoiden joukosta.
- Luoton voi saada vain, jos on luotonmaksukykyä. Tyypillinen luoton saava asiakas on pienituloinen palkansaaja tai eläkeläinen, kertoo Vantaan kaupungin täydentävän toimeentulotuen yksikön vastaava ohjaaja Kirsi Hellman.
Alun perin sosiaalista luototusta ajateltiin pelastusrenkaaksi pienituloisille, jotka joutuvat hankkimaan työtään varten kalliita työkaluja, auton töihin kulkemista tai vaikkapa vuokravakuutta varten. Nykyään sosiaalista luototusta käytetään eniten velkojen järjestelyyn. Pikavippejä yhdistetään yhdeksi edullisemmaksi luotoksi.