Metsähallitus säästää osia toisen maailmansodan aikaisesta kenttäradasta ennalleen peruskorjatessaan radan päälle rakennettua metsätietä Taivalkoskella. Nyt säästettävät kohteet ovat mukana Taivalkosken kunnan suunnittelemassa kenttäratareitistössä. Se palvelee valmistuttuaan alueen matkailijoita.
Hyrynsalmelta Taivalkoskelle ja Kuusamoon rakennettu kenttärata on toisen maailmansodan historiaa. Rata oli nykyisen Suomen alueella suurin saksalaisten rakennushanke toisen maailmansodan aikana. Ratalinjalla olevat kaivannot ja rakennusten jäänteet ovat vielä havaittavissa.
Tarkoitus on säästää tuleville sukupolville radan pohjaa, jossa alkuperäiset vankien laittamat puurakenteet ovat vielä olemassa. Rataa jätetään korjaamatta noin 700 metrin matkalla. Kohteet ohitetaan rakentamalla niiden viereen uusi metsätie.
Kenttärataa voisi hyödyntää matkailussa
Kenttärata on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tienä. Kaavan mukaan tällaisissa kohteissa pyritään edistämään niiden käyttöä matkailuun niin, että kulttuurihistorialliset arvot säilyvät. Suurin osa kenttäradasta on metsä- tai yksityistienä.
"Sotien jälkeen metsäherrat huomasivat, että kenttäradan pohja on hyvä metsätie", kertoo tiimiesimies Kari Louhisalmi Metsähallituksesta.
Säästettävät kohteet ovat Taivalkosken ja Kuusamon rajamailla Elehvästä Yrjänänkumpuun. Vanhan radan osia on vielä suon sisällä ja niitä on mahdollista aikanaan ennallistaa.
Taivalkosken kunnassa on aloitettu kenttäradan kehittämistyö niin, että sitä voitaisiin hyödyntää myös matkailussa. Paikkakunnalla on kerätty vuosien aikana rataan liittyvää tietoa muun muassa haastatteluin. Kuvia kunnalla on radan rakentamisesta hyvin vähän.
"Sota-aikana valokuvaaminen oli alueella ankarasti kiellettyä. Yksityisillä henkilöillä kuvia on jonkun verran", kertoo kulttuurisihteeri Elsa Ruokangas.
Rata ehti olla käytössä alle vuoden
Saksan Lapin armeija rakensi jatkosodan aikana 1942-44 Kiestingin suunnan sotilaskuljetuksia palvelleen kapearaiteisen kenttäradan. Radan pituus oli 178 kilometriä.
Rakentajina olivat pääasiassa venäläiset sotavangit ja puolalaiset työvelvolliset sekä saksalaisten omat rangaistusvangit.
Olosuhteet olivat rakentamisaikana äärimmäiset vaikeat ja vankien kohtelu huonoa, joten työmaa muodostui satojen vankien kohtaloksi. Monien hautana on yhä ratapenger. Tästä syystä rataa kutsutaan myös Kuoleman Radaksi.
Rata oli käytössä vain vajaan vuoden ajan. Vetäytyessään saksalaiset räjäyttivät kaikki sen tärkeimmät rakennukset, laitteet, sillat sekä osan ratapenkereestä. Sodan jälkeen rata purettiin ja kiskot toimitettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon.