Itsemurhien määrä saatiin putoamaan 1990-luvulla kansallisen hankkeen voimin. Sittemmin asia on jäänyt unholaan, ja tavoitteet itsemurhien ehkäisyssä puuttuvat.
Suomi on tunnettu itsemurhamaa. Itsemurhien määrässä Suomi sijoittuu kyseenalaiselle kolmannelle sijalle Euroopassa heti Unkarin ja Liettuan jälkeen. Suomi erottuu selvästi muista Pohjoismaista ja Länsi-Euroopan kehittyneistä maista. Elintaso huomioon ottaen itsemurhaluvut täällä ovat omaa luokkaansa.
Tuhatkunta suomalaista riistää vuosittain hengen itse itseltään. Määrä on viime vuodet pysynyt jotakuinkin samalla tasolla. Onnettomin oli vuosi 1991, jolloin peräti 1?300 ihmistä tappoi itsensä. Niistä luvuista on tultu alaspäin, mutta myönteinen kehitys on jo jonkin aikaa ollut pysähdyksissä.
Osa itsemurhista voitaisiin estää. Tutkimusprofessori Kristian Wahlbeckin mukaan itsemurhaluvut olisi mahdollista jopa puolittaa. 1990-luvulta on näyttöä siitä, että massiivisin toimin päästään tuloksiin. Tuolloin toteutettiin kansallinen itsemurhan ehkäisyprojekti, jonka ansiosta luvut saatiin laskemaan.
Eri puolilla Suomea polkaistiin pystyyn kolmisentuhatta paikallista hanketta. Niihin osallistui mielenterveystyötä tekevien ihmisten lisäksi koko joukko vapaaehtoisia nuorisojärjestöistä, seurakunnista ja useista erilaisista yhteisöistä. Kullakin paikkakunnalla mietittiin, mitä juuri siellä voidaan tehdä asialle. Työ ei mennyt hukkaan.
2000-luvulla itsemurhien ehkäisy on jäänyt unholaan. Tällä hetkellä ei ole kansallista suunnitelmaa eikä ole asetettu tavoitteita itsemurhien vähentämiseksi.
Tämä johtunee pitkälle siitä, ettei asia tunnu kiinnostavan niin sanottuja poliittisia tahoja. Itsemurhan tekijät ja itsemurhaa hautovat kun ovat useimmiten mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Osa varsinkin miehistä on myös muulla tavalla syrjäytyneitä sekä alkoholisoituneista. Itsemurhien taustalla on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kyse mielenterveyden ongelmista. Tavallisimpia syitä ovat masennus ja alkoholismi. Usein niihin liittyy myös sekä taloudellisia että sosiaalisia ongelmia.
Voidaan tietysti kysyä, miksi juuri suomalaiset toimivat näin itsetuhoisesti. Tämän arvioidaan liittyvän osittain pitkään väkivaltaperinteeseen. Suomessa myös väkivaltarikoksia on selvästi enemmän kuin monessa muussa vastaavan elintason ja olosuhteiden maassa. Niinikään suomalainen humalahakuinen alkoholikäyttö on omiaan lisäämään mielen ongelmia ja itsetuhoisuutta.
Viime aikoina on paljon kannettu huolta työurien pidentämisestä. Siinä mielenterveysongelmiin puuttuminen on yksi peruskysymyksiä, sillä suurin osa eli 44 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveydellisistä syistä.
Luulisi, että yksin tämä saisi päättäjien kellot soimaan ja tekemään johtopäätökset siitä, että mielenterveystyöhön kannattaisi uhrata euroja ja hakea sitä kautta työurien pidentämistä.
Tavoitteena tulisi olla laskea itsemurhien määrä tuntuvasti alle nykytason. Siihen tarvitaan kansallista itsemurhien ehkäisyhanketta, jota muun muassa Mielenterveyden keskusliitto on esittänyt. Se aika on nyt.