Naisten 100 metrin voittaja USA:n Kelli White juoksi finaalissa hienon ajan 10,85. Whiten on kuitenkin aivan turha edes unelmoida ME-tuloksesta. Florence Griffith Joynerin maailmanennätys 10,49 on ja pysyy.
Griffith Joyner juoksi tuloksensa jo 15 vuotta sitten USA:n olympiakarsinnoissa. Tuulimittari näytti lukemaa 0,0, vaikka samanaikaisesti kolmiloikkapaikalla mitattiin ei-sallittuja tuulilukemia.
Yhtä kaikki - Griffith Joynerin juoksi vakuudeksi Soulin olympialaisissa 200 metriä käsittämättömään aikaan 21,34. Vielä neljänneksi sijoittunut Merlene Ottey sai ajakseen 21,99.
Viime MM-kisoissa voittaja Marion Jonesin aika oli 22,39.
Esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Tulosten kehitys on pysähtynyt suurimassa osassa yleisurheilulajeista joko 1990-luvun taitteeseen tai aivan viime vuosituhannen lopussa.
Tänä kesänä Norjan yleisurheiluliiton puheenjohtaja Arne Hansen ehdotti kaikkien ME-tulosten nollaamista. Puhtaalta pöydältä aloittaminen on kuitenkin saanut paljon enemmän vastustusta kuin kannatusta.
"Molemmissa kannanotoissa on puolensa. Kallistun kuitenkin nollaamisen puolelle, mutta ajankohta olisi mietittävä tarkkaan. Nyt näyttää siltä, että suurin osa dopingaineista on saatu hyvään kontrolliin. Vielä kun Epo-hormoni saadaan kuriin, niin tulosten nollaaminen olisi mahdollista", liikuntabiologian professori Antti Mero toteaa.
Suorituskyvyn
rajat lähellä
Pelkät dopingaineet eivät selitä tulosten kehittymistä tai kehityksen pysähtymistä. Olosuhteet ja valmennuksen tietomäärän lisääntyminen ovat myös omalta osaltaan vaikuttaneet yleisurheilutuloksiin.
Jos olosuhteet, valmennukselliset asiat ja lääketiede häivytetään hetkeksi aikaa sivummalle, huomataan että monissa lajeissa on jo useita vuosikymmeniä sitten tehty nykyaikaan verrattavia tuloksia.
Miesten pituushypyn ME-tulos on Mike Powellin vuonna 1991 Tokion MM-kisoissa hyppäämä 895. Powell rikkoi tuolloin Bob Beamon Meksikon olympialaisissa 23 vuotta aikaisemmin hyppäämän legendaarisen tuloksen 890.
Jesse Owens puolestaan ponnisti hiilimurskalla jo vuonna 1935 ME-tuloksen 813. Owens kamppailisi tuloksellaan vielä 68 vuotta myöhemmin MM-loppukilpailussa kelpo tavalla. Valmennustietouden ja olosuhteiden muunnoksella voidaan olettaa, että Owensin suorituskyky oli samaa tasoa kuin nykyajan ehdottomilla huipulla kuten Carl Lewisilla.
"Lewis hyppäsi aikoinaan todella niukasti yliastutulla hypyllä noin 920. Uskon, että ihmisen on mahdollista hypätä sellainen 910-920 jopa lähitulevaisuudessa", Mero laskee.
100 metrin ME-tulos on Tim Montgomeryn on 9,78. Pariisin MM-kilpailu osoitti kuitenkin, että 10,07 voi riittää arvokisan voittoon.
"Ihminen ei voi juosta täysin mielettömiä aikoja. On kuitenkin mahdollista, että sopivalla tyypillä on potentiaalia juosta 9,60. Esimerkiksi jos jostain tulisi 220 senttiä pitkä lahjakkuus, joka osaisi käyttää pitkiä raajojaan nopealla tavalla."
Esimerkki tiettyyn lajiin täydellisesti sopivasta tyypistä on Sergei Bubka, joka rikkoi seiväshypyn maailmanennätyksen virallisesti ulkona 27 ja sisällä 10 kertaa. Bubka aloitti ulkoradalla ME-tuloksesta 585 ja pystyi lopulta ylittämään 614 sentin korkeudella killuneen riman.
Kestävyysjuoksut
reippaassa vauhdissa
Kestävyysjuoksuissa ME:n kehitys on ollut kovaa näihin päiviin saakka. Esimerkiksi 10 000 metrillä on parannettu 40 vuodessa lähes kaksi minuuttia ja 20 vuodessa noin minuutin verran maailman parasta aikaa.
Haile Gebresellassien maailmanennätys on 26.22,75. Etiopialainen juoksi molemmat 5 000 metrin puolikkaat alle 13.12:n.
"Jäniksien käyttö on osasyy tulosten nopeaan kehittymiseen. Kaksi jänistä voi vetää jopa yhdeksään kilometriin asti. Afrikkalaisten potentiaali on myös saatu esille. Siellä on luonnonlahjakkuuksia, jotka nykyään poimitaan oikeassa iässä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin juoksemaan", Mero kertoo.
Meron mukaan nykyiset kestävyysmatkojen tulokset alkavat olla maksimissa, kun ajatellaan esimerkiksi ihmisen hapenottokykyä. Aivan viime vuosina ennätykset eivät enää olekaan parantuneet.
Vain muutama ME
viime vuosina
Heittolajeissa tulokset paranivat räjähdysmäisellä vauhdilla varsinkin 1970- ja 80-luvuilla. Miesten kuulan maailmanennätys on vuodelta 1990, kiekon ja moukarin vuodelta 1986.
Myös naisten heittolajeissa on ennätyksiä 1980-luvulta. Kuulan ME-tulosta 22,63 tai kiekon rekordia 76,80 ei todennäköisesti pystytä rikkomaan koskaan. Nykytulokset ovat kaukana perässä.
"Doping liitetään hyvin voimakkaasti näihin lajeihin - ei se ole mikään salaisuus", Mero mainitsee.
Naisten ennätykset tuntuvat muutenkin vaikeammin rikottavilta kuin miesten vastaavat. Tällä vuosituhannella on tehty vain kolme naisten maailmanennätystä MM-kisalajeissa. Näistä yksi on uudehko laji seiväs, toinen on keihäs - jossa malli on uusittu - ja kolmas on 20 kilometrin kävely.
"En usko, että esimerkiksi Marita Kochin 400 metrin aikaa 47,60 rikotaan ikinä", prosfessori Mero sanoo.
Maailmanennätykset sekä miesten että naisten puolella ovat yhä harvinaisempia tulevaisuudessa. Ehkä yleisurheilua seuraavien ihmisten on vain totutelteva siihen ja nautittava hyvistä kilpailuista.