Työmarkkinat Suomessa tuntevat lähinnä kaksi asentoa, joko olet kokopäiväisesti töissä tai sitten olet kokonaan ulkona. Työmarkkinoiden joustamattomuus ja jäykkyys aiheuttavat monia ongelmia.
Toisilla on töitä liian paljon ja toisilla ei lainkaan.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on yhtynyt joukkoon, joka patistaa lapsiaan kotona hoitavia naisia takaisin työmarkkinoille, edes osa-aikaiseen työsuhteeseen. Myös pääministeri on havahtunut siihen, että naisten pitkät tauot työelämässä ovat vakava ongelma.
Pääministerin johtama talousneuvosto on käynyt Ruotsissa hakemassa oppia keinoista, joilla voitaisiin löytää uusia näkökulmia kilpailukyvyn ja työn tarjonnan edistämiseen.
Ruotsi on menestynyt Suomea paremmin kilpailukyvyssä. Ruotsi on myös onnistunut pitämään työllisyysasteensa korkeana ja työurat pitkinä.
Menossa olevasta yt-sateesta ja mittavista irtisanomisista huolimatta väestö ikääntyy meillä vauhdilla ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi tarvitaan lisää työtunteja.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen suututti laajalti, kun hän kysyi, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että naiset hoitavat lapsiaan vapaaehtoisesti vuosikausia kotona.
Aiheesta on helppo saada aikaan muheva riita monella rintamalla. Osa-aikaistamisesta ja lasten kotihoidosta puhuttaessa toisiinsa törmäävät sukupuoliroolit ja vanhemmuuden jakaminen ja toisaalta koti- ja uraäitien vastakkainasettelu.
Kansainvälisesti verraten Suomessa tehdään varsin vähän osa-aikatyötä. Useimmiten osa-aikatyötä tekevät naiset, mutta monissa Euroopan maissa myös miehet. Mikä on syy ja mikä seuraus, sitä on vaikea sanoa. Lopputulos on kuitenkin se, että Suomi on alle 3-vuotiaiden lasten osalta kotiäitiyhteiskunta. Samalla nuorten naisten työllistymisaste on muita pohjoismaita huomattavasti alhaisempi. Vanhemmuus ei juuri tue naisten työuria.
EU-maista naisten korkein työllisyysaste on Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa. Kaikissa näissä maissa myös naisten osa-aikatyö on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa.
Työmarkkinoiden joustavoittamisessa työntekijöiden ohella myös työnantajien on katsottava peiliin. Osa-aikatyö on monilla aloilla lähes käyttämätön mahdollisuus, vaikka palvelualoilla se on jo käytössä.
Osa-aika työn pitäisi olla nykyistä laajemmin yksilön elämäntilanteen ohella myös yrityksen markkinatilanteeseen soveltuva joustava työntekoa tukeva käytäntö.
Vaikean kestävyysvajeen takia on järkevää tarkastella, mihin tulonsiirtoja ja verorahoja käytetään.
Järjestelmää on muokattava siihen suuntaan, että tulonsiirroilla elämisen sijaan osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen on kannattavaa.
Järjestelmä pitää korjata joustavaksi ja kannustavaksi sen sijaan, että moralisoidaan hankauskohtaan jääneen yksilön valintoja.