Tuirankartanon Ainolakodissa vietetään rauhallista keskiviikon aamupäivää istuttamalla kesäisiä kukkia ruukkuihin. 93-vuotias Maili Kangas on ollut aina innokas puutarhuri, ja nyt hän saa valita, minkä väriset orvokit istutetaan ensimmäisenä.
"Sininen on sievä, mutta ovat ne kaikki kukat sieviä", Maili Kangas kertoo Vuokko Keräselle, joka aloitti vanhusten ystävätoimintaa Tuirankartanossa kolmisen vuotta sitten. "Oma äitini oli täällä ja huomasin, kuinka yksinäistä hänellä välillä oli. Aluksi meitä oli kaksi aktiivista omaista ja nyt Tuirankartanossa on kirjoilla 16 vapaaehtoista", Keränen kertoo.
Keränen vierailee Tuirankartanossa oman päivätyönsä, Pohjola-opiston opettajantyön ohella. Hän kertoo aloittaneensa vapaaehtoistyön jo pienenä tyttönä, aluksi muun muassa seurakunnassa ja myöhemmin esimerkiksi omaishoitajatoiminnassa. Virtaa saa Keräsen mukaan omasta sisäisestä palosta auttaa.
"Ehkä tämä on jonkinlainen elämänasenne. Tuntuu, että itselleni elämä on antanut paljon, ja minulla voisi olla myös jotain annettavaa."
Vapaaehtoinen joutuu puurtamaan usein yksin työssään, eikä vertaistukea aina löydy. Oulun seudulla käynnistynyt VARES-hanke kartoittaa neljän vuoden aikana, minkälainen on Oulun seudulla toimiva vapaaehtoistyöntekijä ja mikä on hänen roolinsa yhteiskunnassa. Oulun Seudun Setlementin hallinnoimassa hankkeessa on mukana viitisenkymmentä järjestöä, opinahjoja, Oulun kaupunki sekä Kempeleen ja Tyrnävän kunnat.
Vapaaehtoisia tarvitaan lisää
Vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti, kertoo hankesuunnittelija Raija Näppä. "Ikääntyvät ihmiset, omaishoitajat ja maahanmuuttajat tarvitsevat selkeästi apua. Myös erityistukea tarvitsevia perheitä on paljon", Näppä arvioi.
"Tällä hetkellä vapaaehtoiset ovat suloisessa sekamelskassa. Hankkeen aikana tuomme vapaaehtoistoimijat yhteen. Samalla lisäämme koulutusta ja huolehdimme vapaaehtoisten jaksamisesta", Näppä kertoo.
Tuirankartanon naapurissa toimivassa vanhainkoti Mäntykodissa työskentelee viitisenkymmentä vapaaehtoista, kertoo Mäntykodin johtaja Marja-Leena Timonen. "Viime vuonna vapaaehtoiset tekivät meillä 3 500 tuntia töitä. He esimerkiksi lukevat asukkaille tai järjestävät juhlia", Timonen kertoo.
Nuoret innostuneet toiminnasta
Suuri osa vapaaehtoisista on eläkeiän kynnyksellä tai eläkkeellä olevia naisia, mutta myös nuoria vapaaehtoisia on paljon. "Näyttää siltä, että nuoret ovat yhteisöllisiä", Marja-Leena Timonen pohtii.
VARES-hankkeessa vapaaehtoistoimijat kootaan yhteen myös virtuaalisesti, kun yhteiset internet-sivut aukeavat syyskuun alussa. Nettisivuilta vapaaehtoistyöstä haaveileva löytää tietoja eri mahdollisuuksista, kursseista ja koulutuksista. Myös vertaistukitoiminta näkyy netissä. Syksyllä alkaa vapaaehtoisten ensimmäinen yhteinen koulutus, joka kestää kaksi viikonloppua.
Raija Näppä korostaa, että vapaaehtoisella ei tarvitse olla esimerkiksi sosiaalialan koulutusta. Tavalliset elämän taidot riittävät. "Vapaaehtoisen ei tarvitse olla mitenkään huippuaktiivinen, vaan voi tehdä vapaaehtoistyötä silloin, kun itselle sopii."
Toimintaan kaivataan myös lisää miehiä. "Miehille lähetän terveisiä, että tulkaa sellaisina kuin olette. Jos tuntuu, että ei ole omimmillaan syvällisissä keskusteluissa autettavan kanssa, voi hakata vaikka halkoja tai soittaa kitaraa", Raija Näppä vinkkaa.
Juttu aloittaa Hyvää hyvyyttään -juttusarjan, jossa kerrotaan vapaaehtoistyöstä ja sen tekijöistä.