Oulu Oman kielen sanojen kauneus ja erityisesti rumuus ovat mielipiteitä jyrkästi jakavia aiheita. Kun suomalaiset viime vuonna saivat äänestää kielemme kauneinta sanaa, eri sanaehdotuksia esitettiin noin 1 400.
Kuten sanojen kauneus, myös niiden rumuus juontuu yleensä sanan tarkoitteesta, ei yksistään sen ulkoasusta, sanoo professori Harri Mantila Oulun yliopiston suomen kielen laitokselta. Yhteydestä kertoo muun muassa se, että suomen kauneinta sanaa etsittäessä ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi sana "äiti". Toiseksi ja kolmanneksi valittiin "rakas" ja "rakkaus".
Sanoja on yritetty asettaa kauneusjärjestykseen myös ennen kaikkea niiden äänneasun mukaan. "Suomalaisten mielestä sanat, joissa on paljon ärrää, äätä, koota ja öötä, ovat rumia. Vanhoja esimerkkejä ovat "älä rääkkää sitä koiraa, "emminä rääkkääkään" tai "älä nä ämmä mäkätä", Mantila listaa.
Näiden äänteiden rumana pitäminen ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen ilmiö, vaan ominaista nimenomaan suomalaisille. Esimerkiksi suomen sukukielessä unkarissa on hyvin paljon äätä, ärrää, koota ja öötä. Unkarilaisia nämä äänteet eivät puistata, mutta suomalaisten mielestä monet unkarin sanat ovat hyvin rumia.
Mikä meitä suomalaisia näissä äänteissä sitten kammottaa? "Meillä itse asiassa sattuu olemaan paljon äätä, ärrää ja koota sisältäviä sanoja, joiden tarkoite on ruma, kuten ämmä, mäkättää, rääkätä ja räkä", Mantila huomauttaa.
Ö-äänne taas on suomen kielessä nuori ja sille on alun perinkin usein muodostunut kielteinen merkitys. Tämä voi professorin mukaan juontaa juurensa jostain tunnetilaan liittyvästä - kun ihminen on oikein hämmentynyt, eikä tiedä mitä sanoa, hän saattaa äännähtää ö-ööö.
"Kun ajatellaan ihmistä tarkoittavia sanoja, joissa esiintyy ö, kyse on aina jostain hirvittävän kielteisestä, esimerkiksi sanoissa pöljä, pölvästi ja pöllö."
Mantila viittaa myös Veikko Huovisen sanayhdistelmään "mölöpösilö".
"Vaikkei olisi koskaan sanaa kuullut, tajuaa heti, että se on jotain äärimmäisen kielteistä".
Vaikka rumuudessa kansainvälisiä sääntöjä ei olekaan, kauneudessa niitä on löydettävissä. Sanat, joissa on paljon takavokaaleja, kuten a,o ja u sekä soinnillisia konsonantteja, kuulostavat ihmisten mielestä usein kauniilta, kansallisuudesta riippumatta. Klassisia esimerkkejä ovat lauseet "ajaa hiljaa sillalla" tai "alavilla mailla hallanvaara".
Mantila on itse aikoinaan opettanut suomea opiskelijoille Unkarissa. "Sen muistan aina, että unkarilaiset huokailivat "joululaulun" olevan maailman kaunein sana. He vertasivat suomen kieltä linnunlauluun, mikä tietysti on suomalaisittain hirvittävän imartelevaa ja toisaalta myös hämmentävää."