Suomen ortodoksista kirkkoa johtaa pohjoissuomalaisille tuttu mies, Arkkipiispa Leo, joka toimi Oulun metropoliittana 1980- ja 1990-luvuilla. Kuopiossa asuva arkkipiispa pitää edelleen yhteyksiä pohjoiseen, ja syntymäpäivillekin on tulossa bussilasti vieraita Oulusta.
Oulun metropoliittana Leo pääsi aloittamaan uuden hiippakunnan toiminnan. Uutta hän perustanut kirkkoon muutenkin, esimerkiksi hiippakuntasäätiöt Oulun, Helsingin ja Karjalan hiippakuntiin, ensimmäisen hiippakuntalehden ja avustusjärjestö OrtAidin.
Leon arkkipiispakaudella ortodoksinen kirkko on kehittänyt hallintoaan ja uudistanut rakenteitaan maltillisesti. Esimerkiksi kirkollinen lainsäädäntö on selkiytynyt, kirkolliskokous on alkanut kokoontua joka vuosi ja kirkon virat on muutettu toimiksi. Lisäksi hiippakuntahallinto on kehittynyt ja seurakunnan valtuustoa voi johtaa myös maallikko.
On myös perustettu palvelukeskus hoitamaan useiden seurakuntien taloushallintoa. Usein monta kuntaa kattavat ortodoksiseurakunnat voivat joutua muuttamaan rajojaan kuntaliitosten takia. Ortodoksisen kirkkomuseon aineiston digitointi on menossa.
Kirkon suhteet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ovat nyt kunnossa, eikä Moskova aio perustaa rinnakkaista hiippakuntaa Suomeen. Itäkeskukseen suunniteltu suuri venäläinen kirkko on jäissä.
Venäläiset maahanmuuttajat osallistuvat ortodoksisten seurakuntien toimintaan, vaikka eivät välttämättä liity jäseniksi. Lapset saavat ortodoksiseurakuntien järjestämää uskonnonopetusta.
"Monen seurakunnan, etenkin Kaakkois-Suomessa, kasvu on maahanmuuttajien varassa. Kuopion katedraalissakin on joskus maahanmuuttajia enemmän kuin suomalaisia. Papistossakin on venäläisiä ja romanialaisia, sekä kreikkalainen, puolalainen ja serbi."
Leo aloitti aikanaan jumalanpalvelustekstien kääntämisen koltan kielelle. Rukouskirja, liturgia ja Johanneksen evankeliumi käännettiin koltaksi, mutta Raamatun käännöstyö on pysähdyksissä.
"Kutsun syksyllä koolle uuden käännöstoimikunnan jatkamaan Raamatun kääntämistä koltan kielelle."
Arkkipiispa Leon sukujuuret ovat Salmista. Siellä puhuttu karjalankieli eli livvi on arkkipiispalle rakas. Hän on lukenut äänikirjaksi evankeliumit karjalaksi ja tulossa on psalmit, otteita uudesta testamentista sekä kaunokirjallisuutta. Joensuun yliopisto sai tämän vuoden alusta karjalan kielen professuurin, jota arkkipiispa lobbasi ahkerasti.
Syntymäpäivänään arkkipiispa Leo vihkii oman kotitsasounansa Pielaveden Taipaleen kylässä. Kotitalon lähelle pystytetty tsasouna on vanha haave.
"En ollut koulussa vielä, kun eräänä kesälauantaina olimme lähdössä vigiliaan koululle. Mietin, miksi koululle, miksei ole kirkkoa tai tsasounaa. Sitten Pielavedelle valmistui ortodoksinen kirkko yhtenä viimeisistä jälleenrakennuskirkoista eikä tänne saatu omaa."
Maria Rauhalan piirtämä siro tsasouna näkyy Karttulan tielle peltomaiseman keskeltä. Tsasounat ikonit on maalannut Harri Stefanius. Arkkipiispa Leo halusi karjalaistyyliset punataustaiset ikonit. Kaikkien ikonien tekstit ovat karjalankielisiä, esimerkiksi Paavali on Puavil ja Blasios on Valassi.
