Kahden kuukauden kokemus maa- ja metsätalousministerinä kypsytti Petteri Orpon (kok.) heittämään ilmaan ajatuksen johtamansa ministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä.
Luonnonvarojen käytön kanssa tekemisissä olevat ministeriöt nokittelevat toisiaan jatkuvasti. Se haittaa päätöksentekoa. Luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää kuitenkin sekä hyödyntämisen että suojelun ottamista huomioon. Siinä mielessä on perusteltua keskittää luonnonvara-asiat saman katon alle.
Orpon mukaan yhdistetyssä ministeriössä voisi kuitenkin olla kaksi ministeriä. Tämä puolestaan veisi pohjan koko idealta. Arvovaltataistelu siirtyisi kahden ministeriön väliltä yhden sisälle, ja lopputuloksena olisi saman kissa ja hiiri -leikin jatkuminen.
Sosiaali- ja terveysministeriössä käyty kahden ministerin nahistelu sote-uudistuksessa on varoittava esimerkki siitä, mihin tällainen pahimmillaan johtaa. Ministereiden keskinäiset arvovaltakiistat viivyttivät ratkaisujen löytymistä vuosia.
Ajatus yhdistää maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ei ole uusi. Tätä esitti jo Maataloustuottajien keskusjärjestön MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila viitisen vuotta sitten ehdottaessaan luonnonvaraministeriön perustamista.
Poliittisesti asia on arka, sillä varsinkin vihreät pitävät tärkeänä ympäristöministeriön säilyttämistä itsenäisenä. Puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö ampuikin tuoreeltaan alas Orpon keskustelunavauksen.
Niinistön mielestä tarvitaan riippumatonta ympäristöviranomaista, joka puolustaisi suomalaisten terveyttä, ympäristön tilaa ja lajien tulevaisuutta. Erikoista on, jos tätä varten tarvitaan erityistä ministeriötä. Tällaiset tavoitteethan ovat kaikkeen ympäristöön kohdistuvan toiminnan perusajatuksia.
Parhaiten ympäristöstä ja sen myötä ihmisistä voidaan pitää huolta, jos luonnon kestokykyä arvioidaan hankkeiden alusta saakka saman hallinnonalan sisällä. Nykyinen käytäntö johtaa vain rintamalinjojen syntyyn ja turhaan arvovaltataisteluun.
Luonnonvarojen käytöstä pitäisi näin pienessä maassa kyetä löytämään pitkälle menevä yhteisymmärrys. Jokainen tietää, että ympäristöä tulee voida käyttää hyväksi, mutta samalla pitää huoli sen kestokyvystä.
Suomen maatalouspolitiikka on osa EU:n maatalouspolitiikkaa. EU ohjaa maataloutta tukipolitiikallaan, jossa ympäristöarvot ovat nousseet koko ajan tärkeämmiksi. Tämäkin puolustaa luonnonvaroihin liittyvien asioiden käsittelyä yhden hallinnonalan sisällä.
Ministeriöiden mekaaninen yhteenliittäminen ei yksistään riitä, vaan samalla tarvitaan asenteiden muutosta. Yhteinen ministeriö olisi omiaan lisäämään yhteisymmärrystä.
Uudenkaan ministeriön sisällä ei voida lähteä siitä, että pelkkä lyhytjänteinen taloudellinen voitontavoittelu sanelee ehdot. Tarvitaan laaja-alaista näkemystä ratkaisujen pitkäaikaisista vaikutuksista ympäristöön.
Pääkirjoitus