Oululainen Hanna Fiskari (16) tunnustaa olevansa kännykästään riippuvainen. Vihreä-keltainen, auringonkukilla somistettu Nokia 3310 kulkee aina mukana, laukussa tai taskussa. Kaulakoteloon hän ei suostu sitä ripustamaan.
"Joskus otan kännykän suihkuunkin mukaan, ettei veli pääse sitä tutkimaan. Ilman puhelinta tulee orpo olo. Jos kännykkä jää kotiin, kipaisen hakemassa sen matkaan", lukiolainen sanoo.
Luokkakaveri Tiina Similä (16) ei lähde mihinkään ilman Red Hot Chili Peppersin By the way -soittoäänellä varustettua puhelintaan. "On tuskaa, jos puhelin jää pois matkasta. Koulussa kännykkä pitää olla äänettömällä ja sitä tulee silmäiltyä."
Tytöt nukkuvatkin puhelimiensa kanssa, äänettömällä niitä ei pidetä yölläkään.
Myyntiedustaja Sami-Pentti Juhani Vääräniemi (29) määrittelee kännykkäriippuvaisen ihmiseksi, joka jatkuvasti hypistelee puhelintaan ja tsekkaa näyttöä vastaamattomien puheluiden tai saapuneiden tekstiviestin toivossa.
Hänen työnsä ei sujuisi ilman kännykkää. Ainoastaan elokuviin mennessä puhelias mies laittaa sen äänettömälle.
Kuukausittaiset puhelinlaskunsa kieppuvat edustajalla 80-100 euron tuntumassa. "Onneksi työnantaja maksaa laskun. Kerran pomo laittoi saldorajan, viiden päivän jälkeen se oli täynnä ja poistettiin."
Lankaverkon numeroa hänellä ei ole ole.
Kyläjuoruilu palasi
Oulun yliopiston opettaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Jorma Pohjanen on tutkinut arjen sosiologiaa, modernia arkielämää ja erityisesti kelloa, kellonaikaa ja ajankäyttöämme.
Hän ei näe kännykkäriippuvuutta negatiivisena asiana. Pikemminkin alati mukana kuljetettava matkapuhelin on lisännyt sosiaalisia kontakteja, vaikka keskustelun taso kasvokkain jutusteluun verrattuna onkin kevyempi.
"Maatalousyhteiskunnassa ihmiset elivät pienissä kylissä, eikä puhelimia tarvittu. Kommunikoitiin kasvokkain kun ihmiset asuivat lähellä toisiaan. Kaupungistumisen myötä välimatkat pitenivät ja sosiaalisuus heikkeni. Nyt sähköiset kommunikaatiovälineet ovat palauttaneet kyläjuoruilun", Jorma Pohjanen toteaa.
Matkapuhelin on hänen mukaansa rannekelloon verrattava laite, josta ihmiset ovat riippuvaisia.
"Riippuvuus yleensä liittyy jonkin mielihyvää tuottavan asian tekemiseen. Huonoja riippuvuuksia voivat olla pelit, kahvi, alkoholi. Kännykkäriippuvuudessa suurestakaan käytöstä ei tule krapulaa", Pohjanen naurahtaa.
Tutkijan mukaan kännykkä vapauttaa ihmisen paikasta ja ajastakin. Toisaalta ongelma on raha, sillä puhuminen voi tulla kalliiksi.
"Riippuvuutta itse laitteeseen voivat lisätä oheispalvelut, kuten pelit, erityisesti nuorten keskuudessa", Pohjanen pohtii.
Aivot narikkaan
Kaikki kolme nuorta harrastavat erilaisia matkapuhelinpalveluita, kuten logoja ja soittoääniä. Chattailuun he eivät sorru. "Siinä menee saldo äkkiä umpeen," tytöt lisäävät.
Heidän suhde omaan kännykkäänsä on jatkunut neljä vuotta, 12-vuotiaasta saakka. "Tuntuu, että nykyään yhä nuoremmille ostetaan kännykkä."
Vääräniemen "sotaratsu", Nokian 6150 ajaa herätyskellon, vastaajan, kalenterin ja rannekellon asemaa, mutta pukuun sonnustautuessa hän laittaa kellon ranteeseen. Radioksi kännykästä ei hänelle ole, mutta ehkä tulevaisuuden televisioksi.
"Kun puhelimessa on kalenteri ja muistutustoiminto, ei tarvitse enää itse ajatella. Sinne voi laittaa muistiin videovuokraamon asiakasnumeron, pankkikorttien tunnusluvut ja alaoven koodit. Se muistaa synttärit, palaverit ja hammaslääkärit", Vääräniemi virnistää.