Valtakunnaliset Puhallinpäivät jatkuvat tänään Kamarimusikkia puhaltimin -konsertilla klo 14 Tulindbergin salissa.
Puhkutraktorin syyskäynnistyksestä seikkailu voi alkaa. Nyt on luvassa musiikkitarinoita maailman meriltä ja linnan tanssiaisista. Puhallinpäivien lauantain esittelykierroksella Oulun Junioripuhaltajat pääsivät näyttämään kyntensä: viimeisessä esityskappaleessaan he vakuuttivat olevansa Lavaleijonia.
Valtaosa Junioripuhaltajien ohjelmistosta koostui Raine Ampujan ja Erja Joukamo-Ampujan Musiikkitarinoita orkesterille -nuottikirjasta. "Niitä voi soveltaa nyhjää tyhjästä tyyliin: itse voi keksiä tarinan ja päättää, mitä roolia kukin vetää", selvensi yleisön joukossa istunut Raine Ampuja musiikkitarinaideaa.
Heviä ja klassista
Junioripuhaltajat esittivät musiikkitarinoita ensimmäistä kertaa. Orkesterin jäsenet Mauri Pekkala, 14, Riina Paloniemi, 12 ja Eemeli Sippola, 12, toteavat, että tarinoita ei juuri soiton aikana ehdi miettiä. "Silti ihan jännä juttu kokeilla", kommentoi lyömäsoittaja Mauri.
Kaikilla on takanaan musiikkiopintoja ennen Junioripuhaltajiin liittymistä. Riina aloitti poikkihuilun soiton kolme vuotta sitten. "Isosisko soitti poikkihuilua ja innostuin siitä, koska siinä oli niin kaunis ääni. Nyt soitan isosiskon huilua."
Eemeli aloitti aluksi tenoritorvella, mutta innostui erään soitinesittelyn kautta pasuunasta. Hän ei epäröinyt tarttua puhallinsoittimeen, sillä hänen perheessään musisoidaan muutenkin. "Veli soittaa tuubaa ja sisko viulua."
Eemeli ja Riina vannovat klassisen musiikin nimeen kotonakin. Kahdeksan vuotta musiikkia harrastanut Mauri puolestaan paljastaa olevansa pohjimmiltaan jazz- ja hevimies.
"Alun perin hain konservatorion jazz-puolelle, mutta en päässyt. Olen kyllä viihtynyt tällä klassisellakin puolella, enkä enää viitsisi vaihtaa. Koulussa meillä on oma hevibändi. Hevi ja klassinen ovat itse asiassa aika lähellä toisiaan."
Ei tyypillinen harrastus
Junioripuhaltajissa on noin 20 soittajaa ja se koostuu vasta muutaman vuoden soittoaharrastaneista. Eemeli, Riina ja Mauri kertovat, että soittajien määrä on vähäinen verrattuna kahteen nuorisopuhallinorkesteriin.
"Tämä ei ole mikään tyypillinen harrastus", arvelee Kastellin koulua käyvä Riina. Eemelin koulussa Teuvo Pakkalan ala-asteella taas melkein kaikki kaverit harrastavat musiikkia. "Yleensä mun ikäiset harrastaa jotakin urheilua. Harrastan minäkin vähän jääkiekkoa."
Ruotsalaista koulua käyvällä Maurilla riittää vielä aikaa täysipainoiseen urheiluharrastukseen, sillä hän ui kilpaa.
Junioripuhaltajien toinen ohjaaja Mika Ryhtä myöntää, että puhallinmusiikkiharrastajia ei ole niin paljon kuin aikaisemmin. "Nykyisin harrastusmahdollisuuksia on paljon. Ehkä erilaiset soitinvalmennukset muskari-iän jälkeen voisivat innostaa harrastukseen. Sosiaalinen yhdessäolo musiikkileireillä taas hitsaa porukkaa yhteen."
Etenkin tuuban, fagotin ja käyrätorven soittajista on pulaa. "Yleensä soittimet joutuu hankkimaan itse, mutta näitä soittimia on mahdollisuus lainata", hän vinkkaa.
Yhdessä on helpompaa
Junioripuhaltajissa opetellaan yhdessä soittamista. "Useimmat eivät ole koskaan ennen soittaneet orkesterissa, siksipä tässä vaiheessa on opeteltava myös kuria ja järjestystä", toteaa Mika Ryhtä.
Eemelin, Riinan ja Maurin mielestä orkesterissa soittaminen on helpompaa kuin soittaa yksin.
"Kun soittaa orkesterissa, ei haittaa, vaikka oma soitto menisi vähän väärin. Kun tuntee kappaleet, tietää, missä ollaan menossa ja voi ottaa muut kiinni", Mauri valaisee.
Junioripuhaltajien kausi on päättymässä ja jokaisen on mietittävä jatkoa. Kolmikosta kaikki aikovat jatkaa harrastustaan, Mauri haaveilee saavansa musiikista jopa ammatin.