Tänään keskiviikkona Rovaniemellä kuultavan Lapin kamariorkesterin konsertin mottona on "Lapin kevät kaupungissa". Otsikko saa erityistä lisäarvoa huomenna, jolloin orkesteri vierailee samalla ohjelmalla Helsingin Finlandia-talossa. Kapellimestarina toimii orkesterin pitkäaikainen taiteellinen johtaja John Storgårds. Konserttien solisteista näkyvimmässä roolissa on Petri Kumela, jonka tulkitsemana kuullaan Pehr Henrik Nordgrenin kitarakonserton kantaesitys.
Konserttiohjelma jatkaa Lapin kamariorkesterin ennakkoluulotonta, uusia musiikillisia alueita kartoittavaa linjaa. Nordgrenin kantaesityksen lisäksi kolme teosta kuullaan Suomessa ensimmäistä kertaa. Näiden joukosta Toshio Hosokawan ja Akira Nishimuran sävellykset liittyvät orkesterin tämän vuoden teemaan, japanilaiseen musiikkiin.
"Säveltäjät edustavat Takemitsun jälkeisen japanilaisen nuoren polven kovimpia nimiä. Heidät kannattaa siis nostaa esille", toteaa Storgårds.
Vaikka konserttiohjelmassa esiintyy myös vanhempia nimiä, on näissäkin tapauksissa löydetty tuoreita näkökulmia, sillä muun muassa Antonin Dvorák ja Astor Piazzolla esittäytyvät harvinaisten sovitusten kautta. Lisäksi Jean Sibeliuksen vuonna 1929 sävelletty Kevätilta sarjasta viululle ja orkesterille op 117 on sekin varsin uusi tuttavuus, koska teos kantaesitettiin vasta vuonna 1990. Ohjelman ajankohtaisuus kumpuaa Storgårdsin mukaan myös meneillään olevasta vuodenajasta.
"Esimerkiksi konsertin aloittava Steve Reichin teos on keväistä minimalismia, pirteää ja duurivoittoista", hän kertoo.
Uusi nimi huippu-kitaristien joukossa
Petri Kumela (s. 1974) on opiskellut kitaransoittoa muun muassa Juan Antonio Muron ja Franz Hálaszin johdolla. Menestys useissa kansainvälisissä kitarakilpailuissa on varmistanut hänelle paikan maamme kitaristien eturivissä. Kamarimuusikkona hän on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Izumi Tatenon, Erkki Raution ja Tempera-jousikvartetin kanssa.
Lisäksi hän toimii opettajana Helsingin ammattikorkeakoulussa ja Helsingin konservatoriossa. Poikkeuksellista on, että Kumela ei ole opiskellut Sibelius-Akatemiassa.
"Opiskeluaikoinani tätä ihmeteltiin usein. Nykyään tuntuu, että se on kääntynyt enemmänkin eduksi. Sitä paitsi piirre yhdistää minua ja Nordgrenia - hänkään ei ole opiskellut Sibelius-Akatemiassa", sanoo Kumela puolileikillisesti.
Kumelan musiikilliset näkemykset sopivat yhteen Lapin kamariorkesterin ja Storgårdsin taiteellisen linjan kanssa.
"Nykymusiikki on olennaista, koska se syntyy meidän ajassamme. On tietysti kova työ löytää kestävät teokset, mutta nautin suunnattomasti tuntemattomien ja ennen esittämättömien teosten soittamisesta, olemisesta ikään kuin tutkimusmatkalla. Toisaalta en usko, että pelkkä erikoistuminen uuteen musiikkiin on hyväksi. Vanhempaa musiikkia on tärkeää soittaa sekä instrumentaalisessa mielessä että musiikillisen jatkuvuuden tunnistamiseksi."
Nordgrenin vaikuttui Kumelan soitosta vuonna 2002 Oulunsalo Soi -festivaalilla, minkä myötä heidän välilleen synty tiivis yhteistyösuhde. Sittemmin Nordgren on omistanut Kumelalle useita teoksia.
"Olemme käyneet koko ajan jonkinlaista dialogia. Olen esitellyt eri mahdollisuuksia ja sointeja. Perusajatus kuitenkin on, että säveltäjä säveltää ja sitten mietitään miten se toteutetaan, sillä kun muusikko tuntee säveltäjän hyvin, on kiusaus ryhtyä tekemään asioita helpoksi itselleen", kertoo Kumela yhteistyöstään Nordgrenin kanssa.
Haastava
sävellysmuoto
Konsertto kitaralle ja kamariorkesterille op. 126 on yksiosainen, hiukan yli kaksikymmentä minuuttia kestävä teos. Storgårds luonnehtii teosta Nordgrenille tunnusomaiseksi tummahkoksi ja meditatiiviseksi, mutta samalla draamalliseksi sävellykseksi. Erityisesti teoksen orkesterijohdannossa Nordgren on lähellä seitsemännen sinfoniansa sävelkieltä.
"En ole halunnut, että tietty teoreettinen asetelma olisi liian kahlitseva, vaan annan vapaalle mielikuvitukselle tilaa. Kokonaisuutena konserttoa ehkä voisi luonnehtia eräänlaiseksi fantasia-dialogiksi", esittelee Nordgren itse teostaan.
Kitarakonserttoja on tehty jo vuosisatoja, mutta soolosoittimen hiljainen ääni on tuottanut säveltäjille usein vaikeuksia. Nykyisin apuna on äänenvahvistustekniikka. Silti Nordgren on halunnut huomioida voimakkuuserot jo musiikillisella tasolla.
"Suhteen pienivolyymisen kitaran ja orkesterin välillä olen säveltäessäni jatkuvasti pitänyt mielessä. Olen pyrkinyt orkestroimaan säästeliäästi, ettei soolosoitinta välttämättä tarvitsisi vahvistaa keinotekoisesti."
Balanssiasioiden suhteen suurempi rooli lieneekin esitystilojen akustiikoilla. Tämän vuoksi sekä Rovaniemellä että Helsingissä on varauduttu tarpeen vaatiessa myös solistin vahvistamiseen. Kitara ei tule jäämään missään tapauksessa orkesterin jalkoihin.
Lapin kamariorkesterin Lapin kevät kaupungissa -konsertti tänään keskiviikkona Rovaniemellä ja torstaina Helsingissä.