Jääkiekkosarjoissa pidetään maailmanlaajuista kilpailutaukoa, mutta lajin hermokeskuksessa tapahtuu. Juhannusviikonloppuna on jälleen käsillä se vuosittainen merkkitapahtuma, missä maailman parhaat 18-vuotiaat jääkiekkoilijat asetetaan paremmuusjärjestykseen.
Kuin orjat heidät poimitaan yksi kerrallaan. Pelaaja itse ei voi voi vaikuttaa millään tavalla siihen, missä päin mannerta hänen tuleva työpaikkansa on.
Kysymys on yleensä täydellisestä yllätyksestä.
"Philadelphian seuraorganisaatio ei ollut minuun minkäänlaisessa yhteydessä ennen varausta, ja silti se tiesi minusta kaiken", vahvistaa Joni Pitkänen, jonka nimi nousi neljäntenä kaksi vuotta sitten Torontossa pidetyssä varaustilaisuudessa.
"Enpä olisi ikinä uskonut, kuinka se voi jännittää. Aika sekainen olo", Pitkänen kelaa kahden vuoden takaista tärkeää hetkeä. Hänen edellään varattiin vain vain hyökkääjä Rick Nash (Columbus), maalivahti Kari Lehtonen (Atlanta) ja puolustaja Jay Bouwmeester (Florida).
"Jalat tärisivät, enkä meinannut saada pelipaitaa päälle", Pitkänen muistaa hetken, jolloin nuori pelaaja marssii estradille kaiken kansan ihmeteltäväksi, tv-kameroiden kohteeksi ja salamavalojen kiusaamaksi.
Yksi vuosi
kypsymistä
Pitkänen tunnustaa, että varausta odottelevalle pelaajalle kausi on henkisesti erittäin raskas.
"Koko ajan tunsi olevansa suurennuslasin alla. Pelasipa missä tahansa", toistaiseksi ainoa ensimmäisellä kierroksella varattu kärppä hymähtää.
Niin hyvä pelaaja kuin Pitkänen olikin, hän ei suoraa päätä hypännyt maailman kovimpaan kiekkoliigaan. Varauksen jälkeisen kauden Pitkänen kehittyi entistä paremmaksi pelaajaksi Kärpissä, mutta syksyllä 2003 hän oli valmis ottamaan suuren askeleen.
"Se oli oikea ratkaisu. Ehdinpä kypsyä ihmisenä ja pelaajana."
Pitkänen, nyt 20, pelasi hyvän tulokaskauden Philadelphiassa, teki 71 runkosarjan ottelussa 8+19=27 pistettä ja pääsi joukkueensa kanssa aina itäisen konferenssin finaaliin, mutta Tampa Bay oli vahvempi ja vei lopulta koko Stanley cupin.
Oli muuten hiuskarvan varassa, ettei Pitkäsestä olisi tullut draftissa Tampa Bayn mies. Philadelphia nimittäin osti Tampalta ensimmäisen varausvuoron, jolla seura poimi Pitkäsen. Samassa kaupassa Philadelphia luopui Ruslan Fedotenkosta - ukrainalaisesta, joka iski ratkaisevat kaksi maalia Calgaryn verkkoon seitsemännessä ja ratkaisevassa Stanley cupin finaalissa kolme viikkoa sitten.
Tilauksessa
valmiita pelaajia
NHL-joukkueet varaavat yhä enemmän ja enemmän eurooppalaisia pelaajia. Yhä enemmän haaviin tarttuu myös valmiita ja kokeneempia pelaajia, joita ei näy etukäteen julkaistavilla listoilla. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa Esa Pirnes ja Lasse Pirjetä, joiden NHL-ura alkoi vasta 25-30-vuotiaana.
Vaikka Kärppien Janne Pesosta, 22, ei virallisilla listoilla olekaan noteerattu, hän voi hyvinkin tulla varatuksi - ennakkoarvioiden mukaan kierroksilla 5-8. Tähän mennessä mielenkiintoa ovat esittäneet San Jose ja Montreal.
Vuoden kuluttua Kärpistä voi ponnahtaa taas kova nimi jääkiekkomaailman tietoisuuteen, sillä The Hockey News rankkaa A-junioreissa pelanneen puolustaja Risto Korhosen (synt. 27.11. 1986) jopa kymmenen parhaan joukkoon. Tämän vuoden draftiin Korhonen on liian nuori.
Pelaajatarkkailu
maksaa
Pelaajien tarkkailu on NHL-joukkueille suuren luokan satsaus. Organisaatiosta riippuen rahaa ns. scouttaamiseen kuluu vuosittain 7-15 miljoonaa US-dollaria (5,5 - 12 miljoonaa euroa).
Suomessa on viisitoista päätoimista kykyjenetsijää ja kolme oto-pohjalta toimivaa. Euroopassa kaikilla 30 NHL-organisaatiolla on omat edustajansa. Seurojen silmät aukenivat viimeistään 1990-luvun alussa, kun Pittsburgh Penguins kaappasi Jaromir Jagrin, josta tuli NHL:ssä heti suuri voittaja.
Jokainen NHL-joukkue varaa vuosittain kymmenkunta pelaajaa eli kysymys on yhteensä noin 300 lahjakkaasta kiekkoilijasta. Näistä kymmenen ensimmäistä saa lähes varmuudella monivuotisen miljoonasopimuksen. Kaiken kaikkiaan vuosittain vain noin 50-60 pelaajaa voi haaveilla tulevaisuudestaan NHL-pelaajana.
Suurin osa varatuista jää pelkiksi nimiksi nimien joukkoon. Näiden kohtalona on pelaaminen AHL:n farmisarjoissa, muissa Pohjois-Amerikan pikkuliigoissa tai Euroopassa.
Vain harvoin NHL-joukkue saa napattua kultakimpaleen myöhäisillä kierroksilla. Yksi tällainen esimerkki on Luc Robitaille, jonka Los Angeles varasi 1984 vasta yhdeksännellä kierroksella numerolla 171. Yli 1300 NHL-ottelun Robitaillesta tuli yksi liigan parhaista vasemmista laitahyökkääjistä.
St. Louis oli
"liian pieni"
Erikoinen on myös liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valitun Martin St. Louisin, 29, tausta. Kun St. Louis oli varausiässä, häntä ei noteerattu pienen (170 cm) koon vuoksi lainkaan. Hän aloitti uransa Vermontin yliopistojoukkueessa 1993-97, kunnes Calgary Flames vihdoin 1998 kiinnostui tästä taitosentteristä.
Hänet kaupattiin kesällä 2000 Tampaan, ja loppu onkin historiaa. Vuosina 2000-2004 hän teki Tampassa 105+134 tehopistettä ja nyt Stanley cupin voittaja.