Pirkanmaalaisessa Oriveden yhteiskoulussa perjantaina tapahtunut ampumavälikohtaus toimii kaikessa karmeudessaan hyvänä esimerkkinä siitä, miten koulussa tulee toimia tällaisen vaaran uhatessa.
Koko Suomea järkyttäneiden, Jokelassa vuonna 2007 ja Kauhajoella 2008 tapahtuneiden kouluammuskelujen jälkeen havahduttiin kiristämään koulujen turvatoimia ja aselakia. Turvallisuuden eteen on tehty paljon, mutta tekemistä riittää vielä.
Oriveden tapahtumat osoittavat sen, että pelastussuunnitelmilla on väliä. Niiden tulee olla kaikkien tiedossa, ja niiden toimivuutta pitää säännöllisesti testata. Pelkät paperille pannut aikomukset eivät riitä.
Tällaiset välikohtaukset tapahtuvat yleensä yllättäen ja nopeasti. Jos niihin ei ole osattu varautua, tapahtumahetkellä ei ole paljon tehtävissä. Orivedellä oli varauduttu.
Kun tieto ampujan tulosta tuli, ehdittiin panna luokkien ovet lukkoon ja antaa kouluradion kautta ohjeita opettajille ja oppilaille. Myös poliisi toimi ripeästi. Näin vältyttiin pahimmilta seuraamuksilta.
Koulujen turvallisuus on ykkösasia. Oppilaiden vanhempien pitää voida luottaa siihen, etteivät lasten henki ja terveys ole uhattuina koulussa. Ne ovat asioita, joista ei ole lupa tinkiä.
Koulut voivat tehdä itse paljon turvallisuutensa parantamiseksi. On tärkeää tiedostaa mahdolliset uhat, laatia suunnitelmat niiden torjumiseksi ja harjoitella erilaisia vaaratilanteita.
Päättäjien tehtävänä on varmistaa, että turvallisuuteen riittää voimavaroja. Lainsäädäntöteitse tulee yrittää estää aseiden pääsy vaaralliseksi luokitelluille ihmisille. Aseita on aivan liikaa sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole niille perusteltua käyttöä.