Orikoski vyöryy Simon keskustassa komeasti kuohuen kohti suurta vettä. Pärskeet lyövät välillä kosken keskellä pienoisen lautan kävelytasanteille, joiden välissä alumiinisuppilo pyörii virran voimasta. Smolttiruuvi on aloittanut kesätyönsä Simojoella. Sen pestinä on poimia merivaellukselle lähteviä lohenpoikasia.
Jo muutaman minuutin kuluttua siitä, kun Orikoski on alkanut veivata smolttiruuvia, suppilon perässä olevaan keräilylaatikkoon ilmestyy ensimmäinen lohenpoikanen. Suppilossa olevat siivekkeet estävät smolttia pääsemästä laatikosta, josta ne helppo nostaa tutkittavaksi, merkattavaksi ja taas matkaan lähetettäväksi.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Perämeren aseman tutkija Erkki Jokikokko muistelee viiden vuoden takaisia tuntemuksiaan. Silloin ruuvin toimivuus hieman epäilytti. "Alkuun piti illallakin käydä katsomassa, että kestääkö köydet ja toimiiko se. Myönnettävä on, että se toimii."
Amerikkalaisvalmisteinen smolttiruuvi on ankkuroitu paksuin köysin kosken rantamille. Kanoottiretkeilijöitä varoitellaan köysistä kosken niskalla, sillä umpimähkää Orikoskeen sukeltaminen tietäisi hankaluuksia kanotisteille. Jokikokko kehottaakin kanootilla liikkujia rantautumaan ja miettimään turvallista tapaa suppilon ohittamiseksi.
Tietoa vaeltajista
Smolttiruuvit ovat Suomessa vielä harvinaisuuksia lohitutkimuksissa. Tornionjoen vesistössä on hommissa Simojoen ruuvin pikkuveli. Simojoen keskihintaisen perheauton verran maksaneen suppilon läpimitta on 2,4 metriä. Auringossa välkehtivä, täynnä reikiä oleva alumiinirunko siilaa ylimääräisen veden pois.
Jokikokko arvioi, että ruuvi kerää noin prosentin merelle lähtevistä poikasista. Jonkin matkaa alavirtaan Nikkilänsuvantoon laitetulla rysällä on vaeltajien toinen tarkastuspiste. Rysä poimii virran lähtijöistä jopa viidenneksen. Pyydysten tulosten perusteella lasketaan Simojoen merivaellukselle matkaavien smolttien määrät Simojoessa. Vaellukselle kypsät poikaset ovat 2 - 3 -vuotiaita.
Smolttimäärä on oleellinen lenkki siinä tutkimusketjussa, jolla mitataan Simojoen lohen tilaa. Ilman lähtijöitä ei ole tulijoitakaan. Istutuksilla pidettiin henkitoreissaan olevaa kantaa hengissä, nyt lohi elää pitkälti luonnontuotannon varassa.
Heikkoina vuosina joen omaa lohikantaa otettiin talteen ja se näyttää Jokikon mukaan säilyneen puhtaana. Tämän hetkisen tilanteen hän määrittelee keskinkertaiseksi. Smolttituotanto on heitellyt jonkin verran: Vuosikymmenen alussa merelle lähti jopa 60 000 poikasta, kun viime vuoden laskelma päätyi 35 000 smolttiin. Simojoen potentiaaliksi on arvioitu 75 000 luonnonsmolttia.
Sähköä ja kaikua
Kannan kehitystä ja lohen elämän arvoitusta ratkotaan myös syksyisillä sähkökalastuksilla ja kesäisellä kaikuluotauksella. Sähkökalastuksilla haarukoidaan kutusorakkojen poikastuotantoa ja jokisuun kaiulla peilataan tulevien emokalojen määriä.
Kaiku on nyt ollut käytössä reilun viikon, ja sen on ohittanut ylävirtaan vasta joitakin lohia. Lohiksi menijät arvioidaan koon perusteella. Kaikkia nousijoita ei pystytä laskemaan, sillä osa livahtaa katveen kautta.
"Nousijoiden määrä on pysynyt suhteellisen vakiona. Tämän kesän lukuja on vielä vaikea ennakoida", tutkimusassistentti Erkki Jaala kertoo. Viime vuonna rekisteröitiin noin 880 lohta. Lohta nousi kohtalaisesti, mutta kalastajille kuiva ja vähävetinen kesä kesä oli surkea.
Meripyyntiä on pidetty perinteisesti ratkaisevana tekijänä Simojoenkin lohen tulevaisuudelle. Mutta mereltä on noussut uusi uhka, jonka epäillään liittyvän Itämeren muuttuvaan ekosysteemiin. Merelle lähteneet poikaset eivät enää pärjää entiseen tapaan ja yhä harvempi kasvaa sukukypsäksi.