Pääministeri Orbánin pakolaislinja sai Unkarin kansanäänestyksessä murskaavan kannatuksen, mutta äänestysinto jäi vaatimattomaksi.
Voitto on siksi pääministerille korkeintaan puolittainen. Unkarille se tuottaa lähinnä häpeää.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán julisti myöhään sunnuntai-iltana tyytyväisyyttään pakolaisten vastaanottoa koskeneen kansanäänestyksen tulokseen. Orbánin ja hänen Fidesz-puolueensa ajama kanta sai murskaavan 98 prosentin kannatuksen.
On toinen asia, saiko pääministeri kuitenkaan sitä, mitä halusi. Uurnille tuli vain runsaat 43 prosenttia äänioikeutetuista. Jotta äänestyksen tulos olisi laillisesti sitova, olisi tarvittu 50 prosentin äänestysaktiivisuus. Nyt siitä jäätiin kauas.
Vahvan johtajan rooliin asettautunut Orbán ei ensikommenteissaan pitänyt alhaista äänestysaktiivisuutta tappiona. Myös osassa asiantuntija-arvioita on muistutettu, että unkarilaiset ovat yleensäkin laiskoja äänestäjiä.
Silti Orbán ei saanut taakseen sellaista kansan tahtoa, jota hän varmasti toivoi. Äänestysaktiivisuus jäi matalaksi, vaikka kansalaisia ajettiin uurnille räikeän pelottelun ja valtavan mainoskampanjan voimin.
Kansanäänestyksen kysymys koski sitä, pitääkö Unkarin suostua EU:n linjauksiin, kun Euroopalle turvapaikanhakijoista syntynyttä taakkaa jaetaan jäsenmaiden kesken. EU:n suunnitelman toteuttaminen merkitsisi sitä, että kymmenmiljoonaisen kansakunnan pitäisi nyt ottaa vastaan vajaat 1 300 turvapaikanhakijaa.
Määrä on olemattoman pieni. Runsaat kolme miljoonaa äänestäjää halusi kuitenkin torjua uhan, jonka tuon kokoisen ihmisjoukon väitettiin aiheuttavan Unkarin yleiselle turvallisuudelle.
Kansanäänestyksissä on kaunis perusajatus, mutta on iso ongelma, jos jompikumpi linja pääsee kampanjassa jyräämään alleen toisen osapuolen. Unkarissa kävi näin.
Jos unkarilaisten enemmistö ei häpeä poliittisen johdon toimintaa vielä, toivottavasti näin käy joskus tulevaisuudessa. Euroopan turvapaikanhakijoiden joukossa on toki onnenonkijoita mutta paljon myös henkensä edestä paenneita miehiä, naisia ja lapsia.
Nyt Orbán kertoi menevänsä Brysseliin varmistamaan, ettei unkarilaisten tarvitse ryhtyä elämään sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät maahansa halua. Kylmää puhetta.
Jo ennen Unkarin kansanäänestystä EU oli kuitenkin jo alkanut peräytyä maakiintiösuunnitelmasta, joka on kohdannut jyrkkää vastustusta nimenomaan Itä-Euroopassa. Unionin yhtenäisyyden pelätään entisestään heikentyvän, jos suunnitelmaa aletaan viedä käytäntöön.
EU on siis ikävässä pakkoraossa, mutta välttämättömyydestä se ei voi tehdä hyvettä. On vain kaksi huonoa vaihtoehtoa.
Unionin sisälle on noussut Unkarin, Puolan ja muutaman muun maan pullikoijajoukko, jolle kelpaavat unionin tukimiljardit mutta jotka pakolaiskysymyksessä näyttävät keskisormea maiden keskinäiselle solidaarisuudelle. Periksi anto tälle joukolle EU:n yhtenäisyyden turvaamiseksi rämettää sekin unionia.
Jos EU haluaa olla arvoyhteisö, jäsenmaiden enemmistön pitäisi nyt viheltää poikki muutamien maiden ja niiden johtajien häpeämätön oman edun tavoittelu.