Säästäväisyyttä kuvaava orava on suosituin kunnan nimikkoeläin, vaikka Laihia ei sitä kelpuuttanutkaan omakseen. Kärkipäätä täydensi lisäksi liito-orava. Yksikään pohjoisen kunta ei tosin luottanut kumpaankaan otukseen.
Kärkipäästä löytyvät myös tutut hirvi ja saukko. Hirvenkin valitsi pohjoisen kunnista vain Kiiminki. Suosittuja nimikkoeläimiä olivat myös hauki, kuha, muikku ja siika. Kirjolohen ja norjanlohen kyllästyttämä lohi jäi paljon näiden taakse. Tosin Oulu, Kemi ja Keminmaa luottivat koukkuleukaan kuin vuoreen, mutta jopa ahven kilvoitteli koko maassa tasapäisesti kalojen kuninkaan kanssa.
Tiedot löytyvät Kuntaliiton perustamasta kuntien nimikkoeliöiden rekisteristä.
Lintujen ykkönen oli kuikka. Kotka ei kelvannut Kotkalle, mutta Pudasjärvi hyvitteli takavuosina kaltoin kohtelemaansa lintua tittelillä.
Sika sai kunnian olla Vehmaan nimikkoeläin ja Yli-Iissä luotetaan kivenkovasti lehmään. Kanaa ei sen sijaan suostunut ottamaan nimikokseen edes munapitäjä Laitila. Koiratkaan eivät kiinnostaneet edes koiraveroa periviä kuntia, kissoista nyt puhumattakaan. Lohdutukseksi Oulainen ja Vihanti valitsivat kissankellon nimikkokasvikseen.
Kärppä ei yltänyt oululaisten nimikkoeläimeksi, vaan Liminka on ominut vilkkaasti liikkuvan eläimen itselleen jo vaakunassaan. Purevat pikkupedot saavat itseoikeutetusti kunnian koko maakunnan nimikko- ja vaakunaeläimenä. Rauman Lukon jääkiekkojoukkueen pelipaidoissa elvistelevä kettukaan ei kelvannut kaupungin nimikkoeläimeksi, mutta koko Satakunnalle se kyllä sopi.
Kossupitäjä Ilmajoki luotti perinteiseen raaka-aineeseen ohraan. Nivalassa puolestaan vannottiin timotein nimeen.
Sienistä ei löytynyt mitään kestosuosikkia, mutta esimerkiksi Sotkamo luotti kangashaperoon, Vuolijoki kangasrouskuun ja Kyyjärvi korvasieneen. Vain Ranua on valinnut hillan nimikkokasvikseen. Lakka sen sijaan kelpasi Rautavaaralle.
Hailuotolaisilla ei nimikkolajeista ole puutetta; niitä ovat rönsysorsimo, vihnesara, tesma, rantavehnä, pallero-poronjäkälä, ristisorsa ja harmaahylje.
Moni joutuu virittelemään Googlea tutustuessaan ensi kertaa vaikkapa ketonukkiin, korpiaiseen, sikeroiseen, maiteroiseen, jouhiluikkaan, kärnäiittiin, lehtoängelmään, masmaloon, merinätkelmään, merisinappiin, mäkitervakkoon tai ormioon.
Välttämättä nimikkoeliöt eivät ole kasveja tai eläimiä. Tuleva kaivospaikkakunta Sotkamo luottaa aurinkokvartsiin ja aventuriinikvartsiittiin, Rääkkylä taas kuparikiisuun ja Pohjanmaa teräksen varmasti Vaasan graniittiin.
"Kas vain, tämmöistäkin on", äimistelee kuntien imagoa tutkinut dosentti Topiantti Äikäs Oulun yliopiston maantieteen laitokselta. "Näillä varmaan halutaan tehdä kuntaa helpommin lähestyttäväksi, mutta mitä mistäkin jää mieleen?", hän ihmettelee.
Äikkään mielestä luetteloilla ei ole kunnan aktiivisen markkinoinnin ja tunnettuuden kannalta paljoa merkitystä.
Esimerkiksi hevospitäjä Ypäjää halutaan tuoda esille hevosilla. "Mutta sika, mitä sillä halutaan viestittää?"Äikäs kysyy.
Hän ihmettelee myös lajien kirjoa. "Ettei vaan tehtävä ole annettu jollekin kunnan kulttuuritoimen apulaissihteerille, joka sattuu harrastamaan vaikka kasveja ja ajattelee, että tämä on kaunis kasvi, otetaan se nimikoksi", Äikäs sanoo.