Uusi Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma kertoo ennen muuta vankasta uskosta tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Jos tulevaisuus noudattaisi erilaisia kehittämisohjelmia, ei esimerkiksi tietotekniikan vaikeuksista olisi tietoakaan Pohjois-Pohjanmaalla. Päinvastoin kaikki kasvukäyrät alueella ja erityisesti Oulun seudulla sojottaisivat tukevasti ylöspäin.
Kuten tiedetään, todellisuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Elektroniikka-alan irtisanomisia ei ollut kirjattu yhteenkään tavoiteohjelmaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö yhteisesti laadituilla tavoitteilla olisi merkitystä. Jos ne pohjaavat alueen todellisiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin, ne pystyvät parhaimmillaan ohjaamaan tulevaisuutta toivottuun suuntaan.
Pohjois-Pohjanmaalla uudet maakuntasuunnitelma, maakuntaohjelma ja maakuntakaava muodostavat kokonaisuuden, jonka on määrä suunnata kehitystä aina 2020-luvulle asti. Tuolloin Pohjois-Pohjanmaa on visioonsa kirjatun määritelmän mukaan "omaan ja yhteiseen tulevaisuuteen luottavien ihmisten maakunta".
Oleellisinta koko paketissa onkin sen henki, vahva usko tulevaisuuteen - usko, jolle kaiken lisäksi on ilmeisen vahvat perusteet. Tämä on hyvin merkityksellistä, kun kyseessä on kuitenkin alue, joka yleisessä katsannossa mielletään varsin etäiseksi ja suurelta osin kehitysalueeksi. Pohjoispohjalainen optimismi ja itseluottamus onkin tärkeä tekijä koko maan tasapainoisen aluekehityksen kannalta.
Silti voi kysyä, onko kaikille määritelmille täysin katetta. Tavoitteen mukaan Oulun on määrä olla 2020 kiistaton toinen keskus Suomessa. Hämäräksi jää, mitä tässä visiossa tapahtuu Tampereelle, joka on asukasluvultaan suurempi ja elinkeinorakenteeltaan ja palveluiltaan Oulua monipuolisempi kaupunki. Mitataanko maan "toisen keskuksen" asemaa näillä kriteereillä vai sillä, että Oulu sijaintinsa vuoksi on selvä ja myös ainoa alueellinen vastapaino eteläisen Suomen keskuksille Helsingin seudulle, Tampereelle ja Turulle?
Ei ole mikään arvovaltatappio tyytyä puhumaan Oulusta kansainvälisesti vaikuttavana Pohjois-Suomen keskuksena ja jättää rauhaan määritelmälliset ongelmat maan kakkoskaupungista.
Pohjois-Pohjanmaan sijaintiin ja aluerakenteeseen liittyy paljon vahvuuksia. Oulu on maakunnalle selvä veturi, jolle tietoisesti haetaan lisää kansainvälistä merkittävyyttä ja monipuolisia kasvualoja. Raahen seutu tuo mukaan perusteollisuutta, Koillismaa on vahvaa matkailualuetta. Tässä kuviossa Oulun Eteläinen on - kuten huonosti istuva nimikin jo kertoo - alue, jolla on yhä tiettyjä vaikeuksia jäsentyä identiteetiltään selkeäksi aluekeskukseksi.
Maakunnanominaispiirre on vahva luonnollinen väestönkasvu, joka tasaa muuttoliikkeen vaikutuksia ja pitää yllä elinvoimaa. Yhdessä Oulun seudun talouskasvun kanssa tämä saa aikaan sen, että Pohjois-Pohjanmaa säästyy monia muita maakuntia vaivaavasta väestön vähenemisestä. Sekin on painava tekijä alueen tulevaisuudenuskon taustalla. Kun oma identiteetti on vahva ja myönteinen, se auttaa avautumaan myös kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Maakunnan suunnitelmissa otetaankin kiitettävästi huomioon kansainvälinen yhteistyö niin lähialueilla kuin laajemmin.
"Maakunnan megahankkeista" ohjelmassa on ensimmäisenä Seinäjoen ja Oulun ratayhteys. Hyvien ja nopeiden junayhteyksien turvaaminen Ouluun onkin yksi alueen elinehtoja, mutta sen toteutus vaatii heräämistä koko valtakunnan tasolla. Kyseessä on niin kauaskantoinen ratkaisu koko maan tasapainoisen kehittämisen kannalta, että sen puolesta olisi pidettävä selvästi nykyistä enemmän ääntä.