Pääkirjoitus

Op­po­si­tio­ta­kin tar­vi­taan poh­joi­sen edun ajajana

Pohjois-Suomen asema Kataisen hallituksessa on puoluekoostumusta ja ministereiden kotipaikkoja katsoen huolestuttava. Oppositiossa ovat kaksi maakuntien ja syrjäseutujen etua perinteisesti vartioivaa puoluetta, keskusta ja perussuomalaiset.

Pohjois-Suomen asema Kataisen hallituksessa on puoluekoostumusta ja ministereiden kotipaikkoja katsoen huolestuttava.

Oppositiossa ovat kaksi maakuntien ja syrjäseutujen etua perinteisesti vartioivaa puoluetta, keskusta ja perussuomalaiset.

Ainoa pohjoisesta Suomesta tuleva ministeri on vasemmistoliittolainen liikenneministeri, suomussalmelainen Merja Kyllönen.

Oulun vaalipiirin kannalta Kyllösen ministeriposti ei toki ole huonoimmasta päästä. Keskeinen tehtävä hänellä on hoitaa Pohjanmaan radan kunnostus loppuun tiukan valtiontalouden aikana. Varmasti hän myös tietää oman alueensa tiestön kunnon rapistumisen.

Toisaalta Kyllöstä vedetään moneen suuntaan. Yksin pääkaupungin suunnasta pöytään lyödään satoja miljoonia maksavia keskeneräisiä ja uusia hankkeita, kuten Kehärata ja Pisararata. Viime päivinä kuumana käynyt keskustelu seudun ruuhkamaksusta kertoo, ettei kainuulaisen tehtävä ole helppo.

Pohjoisen asialle ei hyväksi ole sekään, että Oulun vaalipiirin 18 kansanedustajasta kymmenen edustaa oppositiota.

Heillä ei siis ole mahdollisuutta ottaa suoraa yhteyttä vaalipiirille tärkeässä asiassa oman puolueen ministeriin. Se reitti on ollut monesti keskeinen, kun alueen tarpeet on viety tärkeimpiin päätöksentekopöytiin.

Tässä tilanteessa oppositioedustajilla on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin räyhäkkään arvostelun ja hallituksen pystyyn haukkumisen tie. Se tuo kyllä näkyvyyttä.

Toinen tapa on rikkoa ennakkoluulottomasti puoluerajat, luoda suhteet hallituksen jäseniin ja pyrkiä vaikuttamaan sitä kautta oman alueen parhaaksi. Tämä tuo harvoin julkisuutta mutta ehkä paremmat tulokset.