Presidentti on vuoden 2000 perustuslain voimaantulon jälkeen ollut sivussa varsinaisesta sisäpolitiikasta. Presidentti on uuden roolinsa mukaisesti ottanut hyvin varovaisesti jos ollenkaan kantaa sisäpoliittisiin kysymyksiin. Roolitus on toiminut.
Tasavallan presidentti Tarja Halosen perjantaina valtioneuvoston pöytäkirjaan jättämä lausuma perustuslain uudistusesityksestä ei tullut varsinaisena yllätyksenä, mutta harvinaisen kovaa tekstiä se oli. Lausumallaan Halonen astui vahvasti sisäpolitiikan puolelle ja siirtyi reservistä suoraan oppositioon. Tällainen on tuiki harvinaista Suomen poliittisessa historiassa.
Ministeri Christoffer Taxellin johtama komitea esitti talvella perustuslakiin loppujen lopuksi pienehköjä muutoksia. Juristerialla ja pilkun viilauksella niistä voi kyllä kehittää kaikenlaisia teoreettisia kauhuskenaarioita, mutta käytännössä tasavallan asioiden hoito tuskin paljon muuttuisi nykyisestä.
Halonen kuitenkin katsoo, että esitetyt muutokset haittaisivat ulkopolitiikan johdonmukaista ja pitkäjänteistä hoitoa. Hän leimaa valmistelun hätäiseksi ja arvioi, että yksi pykälämuutoksista vaikuttaisi merkittävästi presidentin mahdollisuuksiin johtaa ulkopolitiikkaa. Luvalla sanoen presidentti maalaa kyllä piruja seinälle ja näkee ongelmia siellä, missä niitä ei välttämättä ole eikä tule, jos ei niitä väen väkisin halua kehittää.
Lausumasta ja presidentin kanslian maaliskuisesta lausunnosta paistaa läpi, että Suomen EU-huippukokousedustuksen keskittäminen pääministerille kismittää yhä Halosta. Tämä on menneen talven lumia, sillä näin olisi pitänyt menetellä jo vuodesta 2000, jos vain olisi noudatettu perustuslakia.
Halosen sanoista ei puutu omahyväistä katkeruutta. Tekstin voi tulkita jopa niin, että perustuslakia lähdettiin rukkaamaan vain koska presidentin nimi on Halonen. Ennenkuulumatonta on sekin, että hänestä valtaoikeusjusteerauksen tarkoitus on vahvistaa vain hallituksen eikä eduskunnan päätösvaltaa. Näin presidentti tulee usuttaneeksi hallitusta ja eduskuntaa vastakkain. Tällaisen voi jättää omaan arvoonsa.
Arveluttavinta kuitenkin on, että presidentti astuu lausumallaan poliittisen opposition riveihin. Hänen taustapuolueensa SDP on puhunut lakiremontista samoilla argumenteilla. Sisäpoliittinen lämpötila on vaalien lähestyessä noussut muutenkin. On vuorenvarmaa, että presidentin esiintyminen nostaa sen hellelukemiin.
Hallituspuolueet ja SDP kävivät harvinaisen kovaa sanasotaa jo Kreikan lainapaketista. Sitä on luvassa perustuslakiasiastakin. Vilkas keskustelu on paikallaan, mutta suurten puolueiden ei kannata vääntää välejään umpisolmuun vaalien alla. Niiden jälkeen alkaa arki, josta Halonen on niin paljon puhunut.
Halonenkin julistautui kautensa alussa aivan oikein koko Suomen presidentiksi. Perjantaisen ulostulon jälkeen voi kysyä, julistautuiko hän samalla vain opposition presidentiksi. Se ei olisi arvokas loppu 12-vuotiselle presidenttikaudelle.