Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) haluaa kuulla yhteisen pöydän ääressä myös opposition näkemyksiä valtiosihteeri Martti Hetemäen johtaman talouspolitiikan asiantuntijatyöryhmän esityksistä. Pääministeri on kutsunut puolueiden puheenjohtajat keskustelemaan edessä olevista valtiontalouden lisäsäästöistä.
Pääministerin pyyntö saattaa äkkiseltään vaikuttaa poikkeukselliselta, mutta poikkeuksellinen on tasavallan tilannekin.
Suomen täytyy sopeuttaa velanottonsa, tehdä erittäin kipeitä ja kauaskantoisia säästöpäätöksiä sekä sopia valtionvelan maksuaikataulu. Kansallisena päämääränä on päästä omin voimin uskottavalle kasvu-uralle pian kuusi vuotta kestäneen euroalueen taantuman jälkeen.
Katainen osoittaa kutsullaan harvinaislaatuista poliittista nöyryyttä vakavan asian edessä. Oppositiopuolueiden mielestä nöyryyttä ei ilmeisesti ole tarpeeksi.
Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Mauri Pekkarinen (kesk.) ehätti pöllyttämään Kataista tuoreeltaan sanomalla, että ajatus oppositiosta kantamassa hallituksen taakkaa ei ole vakavissaan esitetty.
Suurimman oppositiopuolueen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti sunnuntaina saaneensa Kataiselta palaverikutsun. Soinin käytöksestä paistoi ärsyyntyneisyys kun pyyntö yhteisiin keskusteluihin tuli ensin tiedotusvälineiden tietoon. Väärästä kutsumismenettelystä johtunee Soinin loukkaantuneen oloinen tiedote, jossa hän ilmoitti ”vastaavansa pääministerille, kun aika on”, suvaitseeko ylipäätään ottaa neuvottelukutsua vastaan.
Soini pitkittää tahallaan nautintoa pantatessaan osallistumistaan. Inhimillisesti ajatellen pieni turhamaisuus pikkurillin ojenteluineen on ymmärrettävää, mutta Soinin, Pekkarisen ja kumppaneiden pitäisi tässä taloustilanteessa älytä olla venkoilematta.
Opposition tehtävä on vastustaa repivällä retoriikalla milteipä henkeen ja vereen hallituksen esityksiä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomen taloustilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat painuneet arveltua heikommiksi. Oppositiolta kaivataan nyt ennen näkemätöntä suuruutta: järkevää osallistumista keskusteluun talouspolitiikasta ilman irtopisteiden keruuta.
Hetemäentyöryhmän johtoajatus on jaksottaa kolmen miljardin euron säästöt vuosille 2015–17. Kaksi kolmasosaa uusista menoleikkauksista ja veronkorotuksista tulisi voimaan vasta seuraavalla hallituskaudella. Tästä syystä mukaan tarvitaan myös hallituksen ulkopuolinen poliittinen kenttä.
Jaksottaminen on luonnollisesti kova pala oppositiolle, joka tähtää vaalivoittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa ja hallitusvastuuseen. Ei silti ole tavatonta, että uusi hallitus saa edeltäjältään perinnöksi myös vaikeita tehtäviä. Puhtaalta pöydältä ei voi aloittaa kukaan. Uusi hallitus voi tehdä sitten uusia päätöksiä.
Hallituksen ja opposition keskusteluiden voittaja on Suomi, varsinkin jos osapuolet löytäisivät yhteisen poliittisen näkemyksen säästötavoitteista.
Pääkirjoitus