Tehyn joukkoirtisanoutumisuhasta on kehittymässä hyvää vauhtia kansallinen tragedia. Kaikki energia pitäisi nyt keskittää tilanteen laukaisuun, mutta mitä tekee oppositio? Se kiertää puukkoa haavassa ja penää populistisesti hallitukselta lisää rahaa.
Tehyn ideoima 13 000 työntekijän joukkoirtisanoutuminen on poikkeuksellisen järeä ase. Jos uhka toteutuu, Jaana Laitinen-Pesolan johtama Tehy panee koko terveydenhoidon sekaisin. Kukaan ei voi antaa silloin minkäänlaisia takeita potilasturvallisuudesta.
Terveydenhuollon ammattijohto suunnittelee kärräävänsä ja lennättävänsä kiireistä hoitoa tarvitsevia potilaita ulkomaille apua saamaan työtaistelun aikana, mutta siitä tuskin tulee mitään muuta kuin lisää pulmia ja pahaa mieltä -- ehkä myös tarpeettomia ruumiita. Tehy on oppinut kahdesta edellisestä työtaistelustaan. Se on päättänyt panna piippuun niin kovat panokset, että yhteiskunta menee pelkän uhan edessä polvilleen, jolloin työtaistelu jäisi realisoitumatta.
Se on pelkkää toiveunta. Järjestäytynyt yhteiskunta ei voi antaa noin vain periksi, kun sitä uhataan tykillä. Tehyläiset ovat jo saaneet kierroksen kovimmat tarjoukset. Suomessa ei ole nähty 15 vuoteen yhtä komeita palkankorotuslukuja kuin mitä kuntatyönantajan tarjous sisälsi. Jos Tehy ottaisi helpon selkävoiton kiistassa, se olisi vihje kaikille avainalojen ammattiliitoille. Ei muuta kuin vain ihmisten terveys ja henki pelipöydälle...
Tehyn uhan laukaisu on äärimmäisen vaikeaa. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius nosti jo kädet pystyyn voimattomana. Työministeriö joutui nimittämään arkkiatri Risto Pelkosen johtaman sovintolautakunnan tehtävään, mutta sekään ei voi onnistua, elleivät tehyläiset pudottaudu maan pinnalle pilvilinnoistaan.
Tehyn työtaistelun toteutuminen olisi suuri kansallinen onnettomuus. Sen takia hyvät neuvot ovat nyt kalliit. Uhan laukaisun pitäisi olla nyt hallituksen, riitapukareiden ja sovintolautakunnan lisäksi myös kaikkien muiden järjestöjen, järjestökonkareiden sekä pääoppositiopuolueiden suuri huolenaihe. Ne kaikki kun kantavat vastuun siitä, miksi tehyläisten pinna paloi.
Poliitikot virittivät vaalien alla löysillä puheillaan tehyläisten odotukset epärealistisiksi. Kokoomus tasa-arvotupoineen on suurin syntypukki. Se meni lupailemaan Jyrki Kataisen johdolla rahoittavansa yleisen linjan ylittävät koulutettujen naisten palkankorotukset valtion kassasta ylimääräisen valtionosuuden avulla.
Kokoomus oli oppositiossa, eikä sillä ollut valtakirjaa antaa lupausta, mutta se hakikin lupauksen avulla valtakirjaa päästä valtaan. Se oli halpahintainen tapa kalastaa ääniä ja siihen sisältyi amatöörimäinen virhe. Poliitikothan eivät neuvottele palkkasopimuksista.
Katainen pääsi valtaan ja katsoo lunastaneensa lupauksensa 150 miljoonan euron ylimääräisellä valtionosuudella. Historiallisen korkea tarjous ei kuitenkaan riitä Tehylle, jonka puheenjohtaja on kokoomuslainen, kuten kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonenkin.
Mutta muutkaan puolueet eivät voi naureskella vahingoniloisina partaansa. Myös niiden edustajat virittelivät vaalien alla katteettomia odotuksia. Nälkäisille tehyläisille syntyi vaikutelma, että ne kuuluisat 500 euroa kuitattiin heille jo ennen vaaleja.
Vaalien jälkeen holtiton meno on vain pahentunut. On ollut surullista katsoa, kun vasemmisto-oppositio on kääntänyt veistä haavassa Eero Heinäluoman ja Martti Korhosen johdolla. Kummaltakaan ei ole kuultu yhtään rakentavaa ehdotusta Tehyn palkkakiistan laukaisemiseksi. Molempien pääneuvo on ollut timosoinimainen populismi: hallituksen pitää antaa kunnille enemmän rahaa. Tuota voi pitää poliittisen syksyn älyllisenä pohjanoteerauksena.
Kumpikin herroista on toiminut ministerinä, Korhonen vielä kuntaministerinä. Mutta panivatko he silloin tikkuakaan ristiin korjatakseen hoitajien palkkoja valtion varoin? Tai kirjastonhoitajien ja lastentarhanopettajien, jotka muodostavat todellisen palkkaproletariaatin kunnissa?
Eivät panneet, koska he kunnioittivat tervettä työnjakoa valtion ja järjestöjen kesken, mutta nyt he heittävät bensaa liekkeihin vinkumalla valtiolta lisää rahaa kunnille Tehyn takia.
Heinäluoma tuntee SAK:n entisenä kehäkettuna läpikotaisin Suomen palkkapolitiikan rakenteet ja sisäiset valtamekanismit sekä sen, miksi kuntien koulutetut naiset ovat palkkakuopassa. Korhonenkaan ole amatööri näissä asioissa.
Koulutettujen naisten alipalkkausongelma luotiin solidaarisen palkkapolitiikan aikana, jolloin tulopolitiikan suuret linjat vedettiin SAK:n johdolla, SDP:n ja vasemmistoliiton peesatessa. SAK:n ja STTK:n miesliitot söivät puolestaan naispalkkaerät.
Opposition kuuluu kritisoida hallitusta, mutta kohtuus kaikessa. Vakavassa tilanteessa on mautonta toimittaa koiran virkaa.
***
Tämänpäiväiset Argentiinan presidentinvaalit ovat suomalaisittain kiinnostavat. Syynä on vaalien yhteys Botnian sellutehtaaseen Uruguayssa. Valmis tehdas joen rannalla Fray Bentosissa vastapäätä Argentiinaa odottaa ympäristölupaa. Vaalien pitäisi laukaista poliittisen jännitteen Argentiinan ja Uruguayn välillä niin, että koneet voisivat vihdoin hurahtaa käyntiin.