San Diego on Kalifornian toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Tyynenmeren rannalla Etelä-Kaliforniassa, puolen tunnin ajomatkan päässä Meksikon rajasta. Asukkaita San Diegon alueella on yli 2,8 miljoonaa. San Diegosta on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana yksi Yhdysvaltojen merkittävimmistä osaamiskeskittymistä. Sen vahvuuksia ovat erityisesti bioteknologia ja ICT-ala. Mihin pohjautuu San Diegon menestystarina, mitä siitä voimme oppia? Muun muassa näihin kysymyksiin Sitran "Globaalimuutos ja Suomi" -ohjelma etsii vastauksia.
Aurinkoa 300 päivää vuodessa, loputonta hiekkarantaa, Tyynenmeren mainingit, luontopolut ja vuoristo, kasinot, urheiluareenat ja golfkentät, elokuvateatterit, museot, ostoskeskukset, eläintarhat ja meriakvaario luovat upeat puitteet ja mahdollisuudet monipuoliselle matkailulle. San Diegon talous pohjautuikin 1950-luvulla matkailuun mutta myös sotaväkeen. Siellä on runsaasti sotatarviketeollisuutta ja se on merkittävä USA:n meri- ja ilmavoimien tukikohta sekä avaruus- ja lentokoneteollisuuskeskus.
Viimeisen 20 vuoden aikana maanpuolustukseen liittyvien työpaikkojen määrä väheni 100 000:lla, mutta samana aikana teknologiayritykset synnyttivät 120 000 uutta työpaikkaa. Uusista työpaikoista yli 30 000 on bioteknologian yrityksissä ja yli 25 000 ICT-yrityksissä. Lakimiehiä San Diegossa oli 20 vuotta sitten 800, mutta nyt innovaatiokeskittymä antaa töitä 12 000 juristille.
Kalifornian yliopisto teki tärkeän päätöksen 1960 ja perusti uuden kampuksen San Diegoon. San Diegon yliopiston (UCSD) toimintaa ei käynnistetty tavanomaisesti pystyttämällä ensin perusopetusta laajalla rintamalla ja käynnistämällä sen jälkeen vähitellen tutkimustoimintaa ja jatkokoulutusta, vaan panostamalla aluksi korkeatasoisen tieteellisen tutkimustoiminnan aloittamiseen sekä siihen liittyvien maisteri- ja tohtoriohjelmien käynnistämiseen valituilla aloilla luonnontieteissä, lääketieteessä ja tekniikassa.
Professoreiksi houkuteltiin maineikkaista yliopistoista oman alansa huippututkijoita. Tutkimustyö lähti nopeasti käyntiin ja nimekkäät tutkijat vetivät puoleensa lahjakkaita nuoria tutkijoita ja jatko-opiskelijoita. Tutkimuskeskuksia syntyi yliopiston kylkeen ja suurteollisuus kiinnostui alueesta sekä sijoitti sinne omaa tutkimustoimintaansa.
Uudet teollisuusklusterit alkoivat muotoutua. Niiden syntyyn on usein vaikuttanut merkittävästi yksi tutkija tutkimusryhmineen. Pitkäjännitteinen tutkimustyö on synnyttänyt jonkun merkittävän innovaation, josta on lähtenyt lukuisten uusien tuotteiden ja liiketoimintojen syntyyn johtanut kehityskulku. Strategia on toiminut hyvin, sillä nyt San Diegon yliopisto kuuluu Yhdysvaltojen kymmenen parhaan tiedeyliopiston joukkoon ja sen ympärille on syntynyt merkittävä innovaatio- ja talouskeskittymä.
Robert Connin mukaan "resepti" innovaatio- ja talouskeskuksen luomiseksi on seuraava: aluksi tarvitaan tutkimukseen keskittynyt monitieteinen yliopisto ja sen jälkeen perustetaan yliopiston yhteyteen moni- ja poikkitieteisiä huippututkimusyksiköitä, sillä ne houkuttelevat läheisyyteensä suurteollisuuden tutkimus- ja tuotekehitysyksiköitä.
Luodaan riskinottokykyä ja innovatiivisuutta korostava yrittäjyyskulttuuri sekä tutkimustulosten kaupallistamista edistävä IPR-politiikka. Tämän jälkeen tarvitaan business-enkeleitä ja pääomasijoitusyrityksiä. Sijoittajat kyllä löytävät alueen, jossa heillä on mahdollisuus moninkertaistaa pääomansa. Alkavien yritysten kannalta business-enkelit ovat ratkaisevan tärkeitä. Panostetaan liiketoimintaosaamiseen ja markkinointiin. Viedään läheiseen halpatyövoimamaahan se osa tuotannosta, jonka tuotantokustannukset ovat omalla tontilla liian kalliit. Sitten lähdetään valloittamaan globaaleja markkinoita perustamalla sivutoimipisteitä vahvoille ja kasvaville markkina-alueille.
Kun edellä kuvattua prosessia verrataan Oulun seudun kehitykseen, havaitaan samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Oulun yliopisto aloitti toimintansa lähes samaan aikaan kuin San Diego. Molemmat yliopistot ovat monitieteisiä. Kummassakin luonnontieteet, lääketiede ja tekniikka ovat vahvoja aloja. Molemmissa on perustettu huippututkimukseen tähtääviä moni- ja poikkitieteisiä tutkimusyksiköitä ja -ohjelmia.
Molemmilla on vahva ja monipuolinen yritysrakenne. Ne ovat meren rannalla, mutta kun San Diegossa avautuu eteen maailman voimakkaimmin kasvava talousalue (Pasific Rim), ovat Oulussa vastarannalla Ruotsi ja EU:n sisämarkkinat. Tuotantoyksiköitä varten San Diegolla ovat Meksiko ja Tihuana, meillä ovat lähellä Venäjä ja Kostamus. Molemmilla on hiekkarantaa, mutta Nallikari ja norjalaisturistit ovat pientä Kalifornian beacheihin ja miljooniin turisteihin verrattuna. Kotimarkkinat ovat meillä olemattomat Kalifornian ja USA:n markkinoihin verrattuna.
Yrittäjyyskulttuurit ovat erilaiset. Halukkuudessa ryhtyä yrittäjäksi, riskinottokyvyssä ja yrittäjyyteen suhtautumisessa erot kääntyvät amerikkalaisten hyväksi. Rahoitusmahdollisuuksissa, sijoitusyritysten ja business-enkeleiden määrässä sekä sijoittajien lompakon paksuudessa ja sijoitusstrategioissa ovat myös selvät erot San Diegon hyväksi.
San Diegolla menee nyt hyvin, niin Oulullakin. Kehittyminen merkittäväksi teknologiakeskittymäksi vei kummassakin paikassa 40 vuotta. Sanotaan, että huipulle on helpompi päästä kuin siellä pysyä. Kilpailu kiristyy ja vanhoilla eväillä ei kauan juosta. Jatkuvasti pitää kehittyä ja löytää uutta. Se onkin vaikeampaa kuin historian tutkiminen, mutta historian tunteminen auttaa uuden etsimisessä.
Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.