Ensi viikon torstaina purskahtavat esiin kuulema oululaiset Tomaanit eli kuusi tanssivaa naista, jotka ovat hypänneet juhlakirjaan. Teos on Helsingissä 28.10. julkistettava Kansan Sivistystyön Liiton (KSL) 40-vuotisopus. Tomaanien esikuvat löytyvät manan majoille siirtyneen DDR:n lastenkirja-aarteistosta.
Ouluun tanssivat Tomaanit ilmaantuivat Suomen EU-jäsenyysäänestyksen tiimellyksessä. Lystin maksoi ulkoasiainministeriö.
"Satumaa-tangon mukaan mentiin ja huudettiin Eee-Uuu-Eee-Uuu", tilittää kurssituottaja Eeva Kejonen, joka on muutenkin osannut tehdä KSL:n Oulun alueyksikön toimet näköisekseen.
Uutta värioppia
Kansandemokraatit, vasemmistoliittolaiset, kommunistit, stallarit, revarit... Eeva Kejonen osaa olla taloustieteilijänä tarkka.
"En kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen. Eikä ole kysytty, onko jäsenkirjaa. Enkä koskaan kysy sitä yhdeltäkään mukaan pyrkivältä. Olen mieltänyt itseni opintokeskuksessa olevaksi aikuiskouluttajaksi."
KSL:ää ylläpitävät vasenta laitaa tallaavat jäsenjärjestöt saadakseen koulutus- ja kulttuuripalveluja. "KSL puolestaan ylläpitää opintokeskusta, joka taas on ministeriön alaista vapaan sivistystyön lain piirissä ja näin ollen kaikille avointa."
Mäkelininkatu neljäs kerros löytyi Oppimisen kierrätyskeskuksena tunnetun alueyksikön kodiksi viitisentoista vuotta sitten. Tila, paikka, reviiri on Eeva Kejosen yksi eettinen johtotähti. Alku oli kapeampi.
"Mut pantiin kulmittain nurkkapöytään istumaan. Siinä huoneessa hoidettiin Rajakylän Pateniemen Hakan vuokra-asuntoasioita. Sitten sanottiin, että tee Eeva nyt sitä kulttuuritoimintaa ja valtionapupapereita. Sanoin että anteeksi mitä?"
Vähän myöhemmin ilmaantui taho, joka pyysi puhutteluun: "Sanoi, että kuule Eeva, etkö sää ole vähän liian korkeasti koulutettu tähän hommaan. Sanoin että ai jaa, minähän olen kansantaloustieteen maisteri, että eikö tämä ole Kansan Tahto ja KSL on Kansan Sivistystyön Liitto, että olen ajatellut, että tämä kansan asia varmaan on tärkeä."
"Katsoin kauheen tarkkaan, että jos kaupungilta oli rahaa annettu kulttuuritoimintaan tai -koulutukseen, niin sitä mä en antanut poliittiseen toimintaan. Ja siksi musta varmaan tuli joissain silmissä ikään kuin väärässä paikassa olija. Kuitenkaan ei kukaan toisaalta estänytkään. Kun kerta ruvettiin tekemään kulttuuria, ruvettiin."
Tosin koulutus- ja opintotoiminnan rinnalla varsinaisten kulttuuriorientaatioiden kävi hullummin: "1980-luvulla kulttuurijuttuja tehtiin paljonkin. Ne loppuivat, kun taiteilijat oli sitä mieltä, että semmoinen sivistystyö syö oikeiden taiteilijoiden kulttuuriapurahoja."
Eeva Kejosen aloittaessa toimitsijana KSL:n yli kävi alueellistamisen aalto. Alueyksikkökokeilupaikkakuntia oli kaikkiaan kymmenkunta. Nykyisellään tilanne on toinen: Oulussa, Jyväskylässä Kemiä suuremmat alueyksiköt ja Lahdessa Tietotupa. Turussa toimintaa mutta ei toimitilaa.
Naisvaltikkako
Mäkelininkatu 29:n ovi käy nykyään niin tiuhaan kuin resurssit antavat myötä.
"Tilat ovat optimaalisessa käytössä. Arkipäivät täynnä koulutettavia kello yhdeksästä kuuteentoista." Tähän asiantilaan on paljolti vaikuttanut EU-rahoitteinen 17-26 -vuotiaille työttömille nuorille suunnattu Veeran verstas -projekti, joka kunnioittaa käsillä tekemisen ideologiaa. Sen toisen toteutuman tiimoilta aluetoimiston seinää koristavat Rauhan ja Lempin iloiset hahmot. Projektin kolmas uusi osa alkoi syyskuun lopussa.
Veeramainen välipysähdys nuorille naisille, kasvoi 1990-luvun menestyksekkäistä naisyrittäjäkursseista, missä esimerkiksi miesasiantuntija sai innostuneena, mutta punaiset pallot poskilla palaen kääntää bruttoutunutta talouskieltä tutummin kotikeittiön esimerkkien kautta oivallettavaksi.
"Eihän minua ole mikään kahlinnut. Olen pysynyt tässä 24 vuotta ja tehnyt ihmisten kanssa, mitä he ovat halunneet tehdä ja oppia." Kanssakulkijaksi Eeva Kejonen nykyisessä tuottaja-tittelinsäkin sisällä itseään luonnehtii. "Mahdollisuus oppia ja muuttua ei saa olla kiinni taloudellisesta asemasta."
Veeran verstaassa on vilahtanut jokunen nuori mies. Naisvaltikka on kuitenkin ollut voitokas Oulun aluekeskuksessa. Mutta saattaa käydä että projektikohteeksi Oulussa tulisivatkin tietotekniikka-alan koulutetut ammattimiehet, joilta kuitenkin tuntuu puuttuvan elämänpolku.
Toisaalta Eeva Kejonen haaveilee verstasmallista, missä nuoret vielä suuntaa etsivät tekijät kohtaisivat juuri ammattiinsa valmistuneita taiteilijoita: "Pitäisi olla kehikkopaikka, missä nuoren ammattilaisen ja vasta jostakin uneksivan käsillä tekeminen realisoituisi yhdessä. Kun nuori nyt valmistuu jostain taidekoulusta, saattaa jäädä ihan tyhjän päälle. Koulussa/oppilaitoksessa on ollut hirveen hienot vehkeet, purkit ja pensselit, sen jälkeen ei mitään."
Arkipäivempää tuottajalle ovat kuitenkin kurssit. Näinkin se käy: "Ensi viikon tiistaina neuvoa on tulossa pitämään nuori nainen, hän haluaisi toteuttaa afro-kurssin ja hänellä on tiedossa huippuopettaja. Yksiin meidät KSL:n ja hänet saattoi , ettei kaupungin kulttuuritoimella ollut osoittaa rahaa. Me nyt sitten lasketaan tarkkaan mitä tulee opetuspalkkioksi, paljonko tulee KSL:n kautta valtionapua, joka on lakisääteistä. Sitten tälle nuorelle naiselle jää omavastuuosuus, jonka hän joutuu maksamaan. Eli käytännössä jyvittämään sen omavastuuosuuden kurssille osallistuvien kesken, kun tämä järjestäjä ei halua siitä itselleen mitään."