Zen Cafén basisti Kari Nylander oli Pedon oppaana vanhassa Raahessa. Tämä mies on suuren suvun jälkeläinen. Kari Mikael Nylander, 34, katsoo Raahen Tornitalon kattotasanteen taakse avautuvaa näkymää. "Kyllä minä voisin tänne vielä muuttaa takaisin. Tai enhän minä ole täältä koskaan edes lähtenyt ovet paukkuen", hän sanoo.
Hänen vanhempansa vielä asuvat kaupungissa, Junnilanmäellä, joka on Karin sanojen mukaan "se Raahen toinen lähiö". Lähiömaisema on kuitenkin tätä päivää. Historia vie Karin vielä pidemmälle. Hän on vanhan ja varakkaan Sovio-Sovelius suvun jälkeläinen, suku, jonka maille Raahen kaupunki osittain perustettiin 1600-luvulla ja myöhemmin. Mistä ensimmäinen Sovio sinne tuli, ei ole pystytty toistaiseksi selvittämään. Raahessa useat suvun jäsenet toimivat kauppiaina ja laivanvarustajina.
Mutta Kari Nylanderista suoraan ylenevästi kuusi sukupolvea taaksepäin löytyy, esi-isä kauppias Matts Sovelius (1726--1795), joka nosti suvun merkittävään asemaan ja loi sen varallisuuden. Soveliusten porvarisvaakuna on merkitty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 1240.
Seisomme Soveliuksen talon yläkerrassa, Rantakatu 36:ssa. Edellä mainittu Matts Sovelius rakensi talon 1780-luvulla. Hänen poikansa Fredrik I Sovelius (1778--1837) perusti nimeään kantavan varustamon ja sen toimintaa jatkoivat pojat, joista nuorin poika oli Fredrik II Sovelius (1822--1897). Hän oli kaksi kertaa naimissa, joista toinen vaimo oli Ruotsista seuraneidiksi pestattu Ebba Ljungren. Yksi heidän tyttäristään, Katariina Sovelius eli myöhemmin Katariina Nylander, oli Kari Nylanderin isomummo. Katariina Sovelius ehti asua Soveliuksen talossa jonkin aikaa, mutta myöhemmin talo siirtyi sukusäätiön omistukseen. Rakennus on tätä nykyä Raahen museon käytössä.
Katariinan eli fammun Kari muistaa yhä selvästi. Katariina Sovelius kuoli vasta vuonna 1985. Yksi Katariinan pojista oli Björn Fredrik Nylander eli Karin oman isän, Olli Nylanderin isä.
Soveliuksen talon seinällä roikkuu muotokuvia Karin kaukaisista sukulaisista. Kun häneltä kysyy, miltä suvun paino tuntuu harteilla, mies ei paljoa hätkähdä.
"Se on aina vain ollut niin, ei sitä ole tarvinnut erikseen ajatella. Mutta hienoa on se, että olen aina tiennyt mistä suvusta tulen ja kuka olen. Lapsena näistä asioista puhuttiin", Kari sanoo.
"Vanha mummu eli fammu kertoi paljon tarinoita. Hän puhui omille lapsilleen aina ruotsia, mutta minulle ja isälleni suomea", Kari kertoo. "Se koko nainen oli pelkkää historiaa. Ja vielä erittäin tyylikäs, vanha rouva. Muistan, kun fammu muisteli, miten ensimmäiset autot tulivat Raaheen", Kari jatkaa.
Soveliuksen talossa meitä on auttamassa museoamanuenssi Eija Turunen, joka on perehtynyt Sovio-Soveliuksen sukutaustaan. "Soveliuksen suvulla ja Raahella on suurenmoinen kansainvälinen menneisyys. Kaikki laivanvarustajat pyörittivät siihen aikaan todella suurta kansainvälistä kauppaa. Sitä eivät nykyihmiset ymmärräkään, miten laaja-alaista se on ollut", Turunen kertoo.
Mutta tämän suurenmoinen varakkuus hiipui 1900-luvun alussa Raahessa ja miltei koko Suomessa. Kauppamerenkulku loppui ja raahelaisetkin tippuivat puuveneineen kehityksen kärjestä. Lisäksi Soveliuksen suvun säätiön varallisuutta sijoitettiin Venäjän valtion obligaatioihin, jotka sitten vallankumouksen syövereissä katosivat.
"Tässä suvussa, kuten niin monissa muissakin suvuissa, ensimmäinen sukupolvi luo, toinen ylläpitää, mutta kolmas sukupolvi ei saa omaisuutta enää säilytettyä. Raahessa ei myöskään siihen aikaan ollut mahdollisuuksia saada niitä vähiäkään rahoja poikimaan", jatkaa Eija Turunen.
Mutta nyt on aika kumartaa vanhoille esi-isille ja astua tähän päivään. Jatkamme matkaamme, sillä aivan kivenheiton päässä Soveliuksen talosta, Kauppakatu 39:n kulmauksessa, sijaitsee Rytmikellari, eli paikallinen olutkuppila. Siellä Kari kertoo piipahtavansa aina kun vain ehtii. Hän tavaa kuppilan ulkopuolella olevaa käsinkirjoitettua lappua:
"STOP! Joko teillä on bändi kasassa? Kiinnostaako järjestää keikka?", pahvilapussa lukee.
"Jaa-ha, johan meillä on bändi kasassa ja tuon niminen levykin on tullut tehtyä", hän pohtii ja harppoo eteenpäin, sillä kuppila on aamupäivisin kiinni.
Melkeinpä heti tien toisella puolen, Koulukatu 11:n kohdalla, on sitten yksi Karin lähimenneisyyden tärkeistä virstanpylväistä, Raahen Musiikki. Astumme sisään ja hänet otetaan heti kuin perheenjäsen vastaan. Kovin kauas määritelmä ei edes heitä, sillä paikan nykyinen omistaja, Stalkerin kitaristi, Kauko Ilkko, on Karin vanhempien perhetuttuja. Puhe kääntyy Zen Cafén Oulun keikkoihin, jonne perhekunnat ovat matkalla. Edessä on mukavia hetkiä.
Mutta Kari tarttuu seinällä roikkuvaan bassoon, ja näppäilee.
"Tällaisen jazz-basson minä oikeasti tarvitsisin", hän miettii ja jatkaa pompottelua.
"Soi kyllä hyvin, ilman vahvistintakin. Tämä Fender on bassojen Mercedes", hän selventää.
"Tästä musiikkiliikkeestä minä ostin ensimmäisen bassoni, olisinko ollut 12-vuotias. Pikkuveljeni Urpo Fredrik, sai itselleen rummut. Mutta vain minä jatkoin musiikin mutkaisella tiellä. Basso oli helpoin tie päästä bändiin", Kari muistelee.
Kari ostaa Kauko Ilkolta Raahen uuden ylpeyden, Overcore-bändin, vaaleanpunaisen t-paidan. Kun setelistä on saatu oikea määrä vaihtorahaa takaisin, jatkamme matkaa jälleen. Pysyttelemme musiikkimaailmassa. Kari harppoo edellä kohti Raatihuoneenpuistoa. "Täällä oli ennen sellainen lava, jossa olen soittanut elämäni ensimmäisen keikan. Se oli hevibändi Papa Rousin. Enhän minä silloin heviä kuunnellut, minä vain soitin sitä", Kari myöntää virne naamallaan. Hieman myöhemmin Kari hurahti U2:een. Ihan lähellä on myös Merikadun yläaste ja Raahen lukio.
"Kävin lukiota noin 1,5 vuotta. Lupasin yhdelle tytölle, että olen hänen parinsa vanhojenpäivänä ja sitten seuraavana päivänä erosin", kohteliaat tavat näihin päiviin säilyttänyt Kari muistelee.
Mutta sitä aikaisemmin Kari vietti paljon aikaa Raatihuoneenpuiston läheisyydessä olevassa Raahen kaupunginkirjastossa. "Olin muksuna todella kova lukemaan. Lasten- ja nuortenkirjat meinasivat loppua kirjastosta kesken, joten äitini oli kirjoittanut lainastokortin toiselle puolelle, että "Kari saa lainata myös aikuisten kirjoja." Sillä sitä sitten pärjättiin", hän tuumaa. Luonnollisesti kirjaston musiikkiosastosta tuli Karille hyvin tuttu.
Vuonna 1989 Kari Nylander lähti sitten Raahesta maailmalle ja perusti Turussa kahden muun raahelaisen kanssa orkesterin nimeltä Zen Café. Elettiin vuotta 1992. Kolmas alkuperäisjäsen lähti hyvin varhaisessa vaiheessa omille teilleen ja myöhemmin orkesteri nappasi matkaansa rumpali Pete Parkkosen.
Orkesteri juhlistaa tämän viikon aikana uusimman levynsä, Stop, ilmestymistä Oulussa ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Seuraava etappi häämöttää joulukuun 9. päivänä, jolloin tämä kiertue päättyy. Mitä sitten tapahtuu, -- se jää nähtäväksi.
