Opittu sääs­tä­väi­syys pysyy elä­män­ta­pa­na

nna-Mari Silenius tuo näytille Kuhmon kyläkoulun säästölippaan, jonka pieniin lokeroihin koulukkaat vielä 1960-luvun lopulla ta

Tämä kvintetti tietää yhtä ja toista säästämisen tavoista. Vasemmalta Katri Kaikkonen, Kerttu Ylitalo, Anna-Mari Silenius, Hilkka Kontu ja Raili Poutiainen.
Tämä kvintetti tietää yhtä ja toista säästämisen tavoista. Vasemmalta Katri Kaikkonen, Kerttu Ylitalo, Anna-Mari Silenius, Hilkka Kontu ja Raili Poutiainen.

nna-Mari Silenius tuo näytille Kuhmon kyläkoulun säästölippaan, jonka pieniin lokeroihin koulukkaat vielä 1960-luvun lopulla tallettivat pennosensa; joku ehkä markankin. Kullakin oppilaalla oli kannen alla oma pahvinen kolikkolaatikko, jonka sisällöstä opettaja piti kirjaa ja toimitti hilut aikanaan pankkiin.

Samankaltaisiin aukkoihin putoavat oppilaiden kolikot monissa kouluissa nykyisinkin, mutta säästöjen sijasta karttuvat kilot. Karkkiautomaatti sylkäisee eurojen vastineeksi patukan ja rahalippaan sisältö kasvattaa catering-firman tiliä.

Perinteiset hyveet, säästäminen ja säästäväisyys ovat vaihtuneet kuluttamisen pakkoon niin pienissä kuin suurissakin asioissa. On paljon ihmisiä joiden olisi säästettävä, mutta joko taito tai tahto puuttuu; joskus jopa molemmat.

"Kai se on sitä 'heti kaikki minulle' -ajattelua. Voi olla, että ulkopuoliset paineet ovat perheille liian kovia. Kaikki eivät uskalla olla tavallisia ja elää tavallista elämää, jos naapurilla on isompi talo tai kalliimpi auto", sanoo muhoslainen Anna-Mari Silenius.

"Markkinatalous opettaa kuluttamaan eikä säästämään sukanvarteen. Kenelle siitä säästämisestä sitten vahinkoa koituisi? Ihan kädestä suuhun ei pitäisi elää kenenkään. Elämässä voi tulla yllätyksiä vastaan ja jonkinlainen puskuri olisi hyvä olla jokaisella", hän pohtii.

Kotitalouksien valistaja, Marttajärjestö on kantanut pitkään huolta suomalaisten velkaantumisesta. Järjestö myös opettaa taloudenpitoa käytännön tasolla. Viesti on, että vähemmälläkin pärjää ja arjessa voi säästää pienillä asioilla.

Laitasaaren Marttojen iäkkäämpää sukupolvea edustavat Katri Kaikkonen ja Kerttu Ylitalo sekä Hilkka Kontu ja Raili Poutiainen Muhoksen Kirkonkylän Martoista elivät nuoruutensa säästeliäästi pakon edessä. Sotien jälkeinen niukkuus kasvatti luontaisesti säästäväiseen elämäntyyliin, mutta vanhat opit eivät olisi heidän mielestään pahitteeksi nykypolvillekaan.

"Aika oli toki erilainen, elimme luontaistaloudessa ja kaikki valmistettiin kotona. Vaatteista pidettiin tarkasti huolta ja tarvittaessa niitä muodistettiin. Paikattu vaatekaan ei ollut häpeä. Enää eivät kenenkään lapset kulje paikatuissa housuissa; jos eivät sitten muodin vuoksi", rouvat sanovat.

Katri Kaikkonen kertoo, että sotien jälkeen nuoret pitivät omaa kasvimaata ja sen tuotoksia myytiin. Niin saatiin käyttörahaa. Luonnonantimia, marjoja ja sieniä hyödynnettiin myös tarkasti omassa taloudessa.

Näin voitaisiin toimia nykyisinkin. Ruoka on välttämättömyys, mutta myös paras mahdollisuus säästää kotitalousmenoissa.

"Ihmiset säästäisivät tavattomasti, jos he viitsisivät laittaa ruokaa tavallisista kotimaisista raaka-aineista sen sijaan, että ostavat eineksiä tai valmisruokia. Syömäköyhyys on helppo välttää", sanoo Anna-Mari Silenius.

Hilkka Kontu muistuttaa, että kaikki eivät kuluta kuin viimeistä päivää. Hyvää esimerkkiä säästäväisyydestä näyttävät kierrättäjät. Esimerkiksi pienten lasten vaatteet kiertävät tehokkaasti tarvitsijalta toiselle.

Ajan henki tosin näkyy rouvien mielestä myös kirpputoreilla. Niillä myydään jopa täysin käyttämättömiä merkkivaatteita pilkkahinnalla, vaikka jokuhan niistä on täyden maksanut.

Yksityisten ihmisten pitkäaikaiset ja suuret lainat sekä lainarahan helppo saanti hämmästyttävät säästäväisyyteen tottuneita.