Opintoajan rajaus ei juuri muuta yliopisto-opiskelun luonnetta. On silti pidettävä huoli, että täyspäiväiseen opiskeluun ja omiin valintoihin on mahdollisuudet.
Yliopisto-opiskelu on perinteisesti ollut Suomessa vapaata. Kun kerran on onnistunut pääsemään sisälle, opiskelutahti ja sivuainevalikoima ovat olleet pitkälti itse päätettävissä. Käytännön todellisuus tosin vaihtelee eri aloilla suuresti.
Akateemisen vapauden merkitys ei silti ole pelkkä tyhjä kuori. Menetetään paljon, jos yliopistovuodet eivät anna tilaisuutta myös etsiä ja kokeilla. Näin käytetty vapaus on kuitenkin eri asia kuin päämäärätön roikkuminen.
Helsinkiin kokoontui torstaina tuhansia opiskelijoita suurmielenosoitukseen vastustamaan opetusministeriön opiskeluaikoja koskevia suunnitelmia. Paikallisia tapahtumia järjestettiin muun muassa Oulussa, ja lähinnä internetin kautta kerätyssä adressissa oli yli 50 000 nimeä.
Opiskelijoiden kanta opetusministeri Tuula Haataisen ajamia muutoksia kohtaan on selkeän vastustava: yhtä näkyvää mielenilmausta opiskelijat eivät ole panneet aikoihin pystyyn. Haatainen itse oli mielenilmauksen aikana virkamatkalla ulkomailla. Syy on ymmärrettävä, mutta mielenosoituksen laajuuden takia ministerin olisi hyvä astua itse näkyvästi esiin perustelemaan aikomuksiaan ja myös vastaamaan vastaväitteisiin. Pääministeri Matti Vanhanen otti opiskelijoiden edustajat vastaan, ja avoin jatkokeskustelu on muutenkin paikallaan.
Opiskelijoiden pääprotesti osuu opintoaikojen rajaukseen. Ulkopuolisen on kuitenkin vaikea lukea esitystä niin, että siitä hahmottuisi esiin yliopisto-opiskelun luonnetta ainakaan kovin vakavasti uhkaava leikkuri. Se jättää joustovaraa, antaa mahdollisuuksia välivuoteen ja ottaa elämäntilanteen muutoksia huomioon. Edellytys suunnitelmasta opintojen loppuun saattamiseksi ei kuulosta kohtuuttomalta. Esimerkiksi tutkintoa, jonka tavoiteaika on viisi vuotta, voisi suorittaa yhdeksän vuotta, ja sen jälkeenkin voi neuvotella poikkeuksista.
Hallituksen selvä tavoite on lyhentää opintoaikoja, jotta työurat pitenisivät. Aiottu rajaus koskettaa lähinnä niitä, jotka ovat kirjoilla opiskelijana opiskelematta lainkaan. Opiskeluaikojen lyhennys on kuitenkin kiinni myös siitä, että tämä aika on todella mahdollista käyttää opiskeluun. Opintotuella ja myös työelämän asenteilla on tässä tärkeä rooli.
Opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton nosto oli mukana vielä alkuvuodesta ministeriön toimenpideohjelmassa, mutta hallitus ei vahvistanut sitä vielä budjetin kehysriihessä. On selvää, että opiskelijat protestoivat tällaista lopputulosta vastaan, joskin lopullinen päätös tehdään vasta kun budjetti on varsinaisesti käsittelyssä elokuussa.
Opiskelijoiden toimeentulo on aina ollut elämistä kädestä suuhun, mutta nyt ongelmien olemassaolo on ilmeistä. Keskeinen osa opintotukea on opintolaina, mutta halukkuus ottaa lainaa ei ole korkealla. Yksi syy löytyy työelämän muutoksesta: todennäköisimmin tarjolla on vain epävarmoja lyhyitä pätkätöitä, eikä se näkymä kannusta sen paremmin ottamaan opintolainaa kuin hankkimaan lapsiakaan. Lisäksi opintotuen tasoa ei ole juuri korotettu 1990-luvun alun jälkeen.
Mitä epävarmemmat tulevaisuudennäkymät ja nykyinen toimeentulo ovat, sitä epävarmempi on opiskeluaika. Tämä tilanne on opiskelijoille selvästi suurempi ongelma kuin aikomus rajoittaa opiskeluaikaa.