Virallisen linjauksen mukaan noin 70 prosentille ikäluokasta on annettava korkeakoulutus. Melkoinen osa ikäluokasta siirtyykin korkeakouluopintojen pariin. Samaan aikaan ammattimiehistä alkaa olla huutava pula. Ammattioppilaitokset kärsivät jo oppilaspulasta.
Hieman alle puolet korkeakouluihin hakeneista sai viime vuonna opiskelupaikan. Varsinaisissa tiedeyliopistoissa on nyt kaksi kertaa niin paljon opiskelijoita opettajaa kohti kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Perustoiminnan rahoitus ei kuitenkaan ole kasvanut jyrkästi kohonneita opiskelija- ja tutkintomääriä vastaavasti.
Opiskeluajat Suomessa ovat kansainvälisesti pitkät. Opiskelijoiden mukaan valmistuminen viivästyy mitättömän opintotuen takia. Se ei riitä elämiseen, vaan on mentävä töihin. Moni opiskelija ei enää ota lainaa lainkaan, vaan kituuttaa opintorahan ja asumislisän turvin.
Nykyinen asenne on, ettei yliopistoon tarvitse mennä suoraan lukiosta, vaan pidetään ensin välivuosi. Ilmiö on alkanut levitä myös peruskoululaisten keskuuteen. Hekin pitävät välivuotta ennen kuin menevät lukioon tai ammattikouluun. Tilanne on korjattava niin, että suoraan lukiosta korkeakouluun pyrkivät saavat etuoikeuden valintaprosessissa. Nuoret on saatava opiskeluputkeen ja sieltä työmarkkinoille.
Hyvinvointiyhteiskunta takaa ilmaisen opiskelun. Viime aikoina on keskustelu siitä, pitääkö sen taata toinen ja kolmaskin perustutkinto. Ahkeruutta sinänsä kannattaa tukea ja palkitakin. Jos joku kykenee suorittamaan 5-7 vuodessa kaksi tai kolmekin tutkintoa, yhteiskunta kyllä kestää sen.
Sen sijaan sitä vanheneva Suomi ei kestä, että yhä useampi viipyy yliopistossa 10-15 vuotta niin, että työelämä alkaa 40. ikävuoden kynnyksellä. Aktiivista työaikaa on vain hieman yli 20 vuotta ennen siirtymistä eläkkeelle 62-63-vuotiaana. Tehokas keino nopeuttaa opiskeluaikoja on rajoittaa opintotuen maksuaikaa ja patistaa näin opiskelijaa valmistumaan.
Sen sijaan EU-alueen ulkopuolelta tulleilta opiskelijoilta voidaan periä lukukausimaksu. Niin tehdään esimerkiksi Britanniassa, jossa maksu unionin ulkopuolelta tulleille on moninkertainen. Suomen pitää pyrkiä vastavuoroisuuteen. Jos suomalaisilta opiskelijoita peritään joissakin maassa lukukausimaksu, samaa periaatetta voidaan soveltaa näiden maiden opiskelijoihin Suomessa.
Kymmenessä vuodessa ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on noussut 97 prosenttia ja vaihto-opiskelijoiden 460 prosenttia. Ulkomaisten opiskelijoiden kiinnostus opiskeluun Suomessa lisääntyy nopeasti. Ensisijaisena kiihokkeena ei kuitenkaan saa olla ilmainen opinto-oikeus.
paakirjoitus@kaleva.fi