Korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytystyökalu julkaistiin hiljattain. Me lukioiden opinto-ohjaajat olemme hyvin huolissamme siitä, mihin pisteytystyökalu tällaisenaan toteutettuna voisi lukiokoulutuksessa johtaa.
Opiskelijavalintauudistuksen tavoitteet ovat olleet hyviä: mahdollistetaan nuorille sujuva siirtyminen korkeakouluopintoihin, hyödynnetään jo osoitettuja taitoja sekä luovutaan raskaista valintakoeprosesseista. Uudistuksen toteutustavassa ollaan menossa väärään suuntaan. On harmillista, että työryhmät eivät ole ehtineet uudistustyössä hyödyntää lukioiden asiantuntemusta.
Työryhmien esittämät pisteytystyökalut aiheuttavat lukion oppiaineiden eriarvoistumista. Pitkä matematiikka tuottaa suurimman lähtöpistemäärän kaikissa esitetyissä pistetaulukoissa, jopa ylitse äidinkielen tai kyseessä olevan alan valitseman painotetun oppiaineen.
Matematiikan osaaminen on toki tärkeää, mutta sen asema ei saisi olla ylivertainen suhteessa muihin. Opiskelijoidemme joukossa on hyvin moninaista muutakin osaamista, josta varmasti on hyötyä tulevaisuudessa.
Myös reaaliaineiden pisteytys on ongelmallista: eräässä mallissa filosofian laudaturista voi saada 22 pistettä, kun taas fysiikan laudatur tuo 34 pistettä. Tämä johtaa siihen, että opiskelijoiden valinnoissa tulee korostumaan paljon pisteitä tuottavat oppiaineet.
Pisteytystä on perusteltu työmäärällä: opiskelijoita palkitaan, mikäli oppiaineessa on opiskeltava paljon kursseja. Lisäksi pisteytys perustuu siihen, mitä yliopistoon aiemmin valitut opiskelijat ovat eniten kirjoittaneet – johtopäätöksenä se, että niistä tulee palkita myös jatkossa. Miksi näin? Miksi katsoa taaksepäin, kun olisi mahdollisuus katsoa eteenpäin: miettiä millaisia taitoja lukiossa olisi hyvä kartuttaa, jotta valmiudet jatko-opintoihin olisivat mahdollisimman hyvät?
Nuorten kielitaidosta ollaan oltu jo pitkään huolissaan. Ehdotetut mallit eivät kannusta lainkaan kielten opiskeluun: opiskelijavalinnassa huomioitaisiin pääsääntöisesti vain yksi kieli. Miten käy lukion kurssitarjonnalle: pienille ryhmille valinnaisissa vieraissa kielissä tai eri reaaliaineissa, joita opiskelijan ei enää jatko-opintojen näkökulmasta kannata valita?
Nykylukio on jo valmiiksi vaativa ja tällainen oppiaineiden erottelu ja näin voimakas matemaattinen painotus tulisi valitettavasti lisäämään lukiolaisten uupumista. Pisteytysmallien mukaan oppiaineita valitseva lukiolainen ei enää opiskelekaan sitä, mistä on itse kiinnostunut. Mallit voivat myös johtaa siihen, että kirjoitettujen oppiaineiden määrä nousee, jolloin myös lukio-opintoihin käytetty aika pitenee – tämä ei ole yhteiskuntataloudellistakaan lähtökohdista kannattavaa.
Toivoisimme, että korkeakoulut hyödyntäisivät laaja-alaisempaa näkökulmaa yleissivistykseen ylioppilastutkinnon pisteyttämisessä ilman oppiaineiden keskinäistä arvottamista. Äidinkielen lisäksi opiskelijavalinnassa voisi korostua alakohtaiset painotettavat oppiaineet.
Koko yhteiskunnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että koulutusjärjestelmä tukee nuorten hyvinvointia ja sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin. Pyritään yhteistyössä tekemään rakenteista sellaisia, että ne mahdollistavat opiskelijoiden omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita tukevat ainevalinnat sekä onnistuneet opintopolut toiselta asteelta korkeakouluihin. Me opinto-ohjaajat olemme mieluusti osa tätä tärkeää työtä.
Oulun kaupungin lukioiden opinto-ohjaajien puolesta opinto-ohjaajat
Johanna Granath
Tiina Rautalin
Oulun Lyseon lukio
Mervi Tuomela
Anja Kunnari
Kastellin lukio
Hanne-Marika Anttila
Laanilan lukio
Tuula Mäkinen
Madetojan musiikkilukio
Kirsi Raetsaari
Merikosken lukio
Eila Palojärvi
Oulunsalon lukio
Taija Myyry
Pateniemen lukio
Anu Törmi
Normaalikoulun lukio
Mervi Kela
Krista Kautto
OSYK
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.