Monet opiskelijat haaveilevat opintojen alussa edullisesta yksiöstä keskustan lähistöltä. Kaikki eivät kuitenkaan löydä toiveasuntoaan, saati muutakaan majapaikkaa ennen opiskelujen alkua. Asunnottomuus voi koetella myös myöhemmin opintojen aikana.
Vielä viime vuosikymmenellä esimerkiksi Helsingissä jouduttiin turvautumaan joidenkin asunnonhakijoiden kohdalla patjamajoitukseen kerhohuoneen lattialla, kun asuntoa ei löytynyt. Pääkaupungissa päätettiin tuolloin lisätä nimenomaan kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa, koska vaikutti siltä, että asuntotilanne saattaisi entisestään pahentua tulevaisuudessa.
Monissa muissakin opiskelijakaupungeissa opiskelija-asuntoja on rakennettu viime vuosina runsaasti. Esimerkiksi Tampereella ja Turussa ei ole enää juuri lainkaan tarvetta hätä- tai tilapäismajoitukseen, kaupunkien opiskelija-asuntosäätiöistä kerrotaan.
Silti kaksi vuotta sitten julkaistuun valtakunnalliseen Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen vastanneista kahdeksan prosenttia oli itse ollut asunnoton opiskeluaikanaan, ja yli kolmanneksen lähipiiriin kuului joku, joka oli kärsinyt asunnottomuudesta. Kun pelkästään Tampereella opiskelijoita on noin 40 000, mahdollisten asunnottomien opiskelijoiden määrä ei ole aivan vähäinen.