"Nykyaikainen sairaala voi toimia viikon potilaitta ilman, että kukaan huomaa heidän puuttuvan", vitsaili sairaanhoitopiirin eläkkeellä oleva johtaja Olli Linsuri takavuosina. Toki sairaala ei pyöri ilman potilaita ja koulu opiskelijoitta.
Oppilaat on kuitenkin unohdettu liki kokonaan Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän Osakkin oppilaitoslotossa. He joutuvat turvautumaan tipoittain saatuun tietoon ja huhupuheisiin itseään koskevista suunnitelmista. Entäs jos he äänestävät jaloillaan? Mitä yrityksessä tykättäisiin, jos siellä olisi ainainen pallottelu siitä, missä toimitaan jatkossa? Vaikka jossain yrityksessä voi olla näin, on aina kyse kuitenkin poikkeuksesta.
Koulut ovat sitä varten, että oppilaat saavat niissä mahdollisimman hyvää ja tehokasta opetusta. Ei siksi, että niitä käytetään kunnallispoliittisen kaupanteon välineinä, kuten nyt Osakkissa näyttää tapahtuvan. Opiskelijoiden vaatimukset saada osallistua yhtymän hallituksen kokouksiin puheoikeutettuina ei-äänivaltaisina jäseninä ovat perusteltuja. Opiskelijat saisivat sitä kautta tietoa ja he voisivat tuoda päättäjille omia näkemyksiään asioista. Päättäjillä on kuitenkin aina viimeinen vastuu.
Viime syksynä opiskelijoiden esitys kärsi yksimielisen tyrmäyksen kuntayhtymän hallituksessa.
Muutenkin Osakkissa näkyy selvästi tiedon puute. Oppilaiden ohella myös osa henkilökunnasta kokee itsensä ulkopuoliseksi. Oppilaat ja henkilökunta ovat varuillaan, ja pelkäävät, mitä seuraavaksi on suunnitteilla. Barrikadi näyttää olevan myös Osakkin sisällä koko hallinnon ja ammattikorkeakoulun välillä.
Aivan liian usein törmätään Osakkin valtavassa muutosrumbassa samaan asiaan. "Olemme sopineet, että asioista tiedottaa kuntayhtymän johtaja." Hän puolestaan vetoaa siihen, että ei voi ottaa kovin reiluja linjauksia, koska kuntayhtymän hallintoelimet päättävät. Johtaja pelkää provosoivansa keskustelua väärään suuntaan.
Osakkissa toteutuu varsin usein painajaismainen suuren byrokratian tauti: isännättömyys, pallottelu ja vastuunpakoilu. Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta.
Seuraavaksi tämä kiteytyy Oulun kaupunginhallitukseen. Se päättää itse asiassa Vallinkorvan, Kempeleen puutarhaoppilaitoksen ja Muhoksen maatalousoppilaitoksen kohtalosta ottaessaan kantaa keskittämiseen, koska Oululla on enemmistö yhtymävaltuustossa.
Kuntayhtymän isoja asioita ei voi päättää saloilla ja turuilla. Kuitenkin kuntayhtymän tiedotuslinja on peräti vanhakantainen: salaileva ja työryhmiin piiloutuva. Yhtymään tarvitaan todellista avoimuutta, yhteistyötä ja tietoa. Keskustelu pitää käydä ennen päätöksentekoa, ei vasta sen jälkeen.
Kuntalain velvoitus ja Kuntaliiton suositukset tiedottamisesta ovat selvät: asioista täytyy tiedottaa ajoissa, selkeästi, avoimesti ja tiedottamisesta vastaa se, joka asiaa hoitaa.
Kaikista ensiksi Osakk voisi käydä perusteellisen keskustelun avoimuudesta ja demokratiasta sekä alkaa noudattaa kuntayhtymän tiedotussuosituksia. Se ei vaikeuta hankalista asioista päättämistä, vaan antaa jatkossa siihen nykyistä paremmat eväät.