Yliopisto-opiskelijat pitkittävät valmistumistaan, kun eivät halua valmistua suoraan työttömyyskortistoon. Opiskelijan kannalta siedettävä keino on jatkaa opiskeluja ja laajentaa tutkintoa. Opiskelijan titteli on nuorelle kunniakkaampi kuin työttömän nimike.
Opintonsa valmiiksi saaneilla, mutta tutkintoaan vielä roikottavilla nuorilla on käyttäytymiseensä pätevä syy. Akateeminen työttömyys on noussut koko 2000-luvun.
Akateemiset työttömät kohtaavat usein pettymyksen ja häpeän tunteen, kun valmistumisen jälkeen polku työelämään kangertelee.
Usein työelämän vaatimukset ovat kohtuuttomat. Koulutuksen lisäksi vaaditaan alan työkokemusta. Sen lisäksi pitää varautua siihen, että vakaan työuran sijaan joutuu määrä- ja pätkätyökurjuuden ketjuun.
Opiskeluaikana koulutukseen ladatut odotukset pettävät. Raivon ja pettymyksen lisäksi pintaan nousee turhautuminen turhaan kouluttautumisesta. Alan työkokemusta on vaikea saada, jos ei jo opiskeluaikana onnistu luomaan kontakteja työelämään. Työttömyyden pitkittyessä tulee entistä turhautuneempi olo.
Perinteisten talousoppien mukaan hyvä talouskasvu siivittää nuorten työllistymistä kun taas pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat erityistoimia. Entisinä aikoina akateeminen loppututkinto takasi työpaikan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.
Valtiovallan keino ehkäistä akateemista työttömyyttä on yksinkertainen. Työttömyyden riivaamien alojen aloituspaikkoja pitää karsia. Vaikka jotkin alat ovat tavattoman suosittuja, ei ole oikein nuoria kohtaan, että vuosien opiskelun jälkeen edessä on näköalaton tulevaisuus.