Haaparannan saaristo Kapinamieli kihoaa väylänvartisilla päähän kuin hiki löylyssä, kun he Kemin kaupungin Ahdin kannelta todistavat haaparantalaisten kalastajien loukkusumaa Tornionjokisuun merialueella.
Lohiaktivistien opintomatka länsinaapurin merialueelle antaa tutun opetuksen: Kaikki on ennallaan ja vastakohdat kohdallaan.
"Kuulopuheet ovat täyttä totta. Täällähän on valtavia määriä laittomia pyydyksiä. Me olemme nähneet 30-40 pyydystä, mutta niitä taitaa olla kaikkiaan sata kunta", Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Roland Henriksson Kiirunan Lainiosta huokaa.
Suomessa ja Ruotsissa vaikuttavan väylänvartisten seuran jäsenet tekivät tiistaina pitkään valmistellun reissun ruotsalaisrysille. Nikkalan kalastajat ovat tehneet sen minkä aikoivatkin: he ovat uhmanneet säännöksiä ja ovat panneet kiinteät pyynnöt mereen heti jäiden lähdön jälkeen.
Kysymys on lähes iäisyyskiistasta; siitä kuka saa kalastaa, missä ja milloin veden halutuinta herkkua lohta.
"Haaparantalaiset ammattikalastajat kysyvät, kuka saa tappaa sen viimeisen lohen. Me kysymme, kuka sen pelastaa. Vasta kun se on pelastettu, voimme puhua siitä, kuka sitä saa pyytää", Henriksson heittää.
Jokivarressa ei uskota, että luonnonlohi pärjää vielä omillaan, siksi tarvitaan rajoituksia koko merialueella ja myös joella. Suomessa ammattikalastajat ovat pitkin hampain mukautuneet rajoituksiin ja vetäneet neuvottelujen jälkeen kaksi mereen pantua rysää takaisin maihin odottamaan säädettyjä aikatauluja.
Hukkaan eitettyjä vuosia
Väylänvartiset lohenpelastajat katsovat, että yksi kovimmista kiistoista tiivistyy juuri jokisuun meripyyntiin ja haaparantalaisten ammattikalastajien kivikovaan asenteeseen. Nikkalan kalastajat ovat jo vuosia taistelleet elinkeinonsa puolesta ja vieneet rysät laittomasti pyyntiin ennen aikojaan.
He katsovat saavansa kalastaa omilla vesillään kalaa, joka tuo jopa pääosan tuloista. Sen verran he ovat antaneet periksi, että lohen nostaminen aloitetaan ensimmäisillä paikoilla vasta kesäkuun 19. päivänä. Suomen puolella lohenpyynti pääsee alkamaan joitakin viikkoja tämän jälkeen.
Väylänvarressa ei uskota, että loukkuihin tulleet rysät päästetään vapaaksi. Torniolainen Seppo Frantti epäilee, että laiton kala menee myyntiin kierrättämällä se ternimaalialueen kautta. "Vain vähäinen osa jokeen pyrkivästä lohesta pääsee tämän suman läpi."
Lohikiista on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi ratkaistavaksi. Suomi ja Ruotsi eivät ole päässeet yksimielisyyteen pitkään valmistellusta kalastussäännöstä. Suomessa katsotaan, että haaparantalaisilla kalastajilla on Ruotsin hallitus pihdeissään.
Haaparantalaiskalastajat taas ovat sitä mieltä, että Suomi vie ja Ruotsi vikisee. He haluavatkin Ruotsin ja Suomen hoitavan erikseen lohipolitiikkansa.
Väylänvartisille tämä marssijärjestys ei kuitenkaan kelpaa. Frantin mukaan kiistelyihin on hukattu muutama vuosikymmen ja menetetty miljardibisnes ja sadat matkailukalastustyöpaikat jokivarressa.
Bror-Erland Härmä Övetorneån Matarengistä huomauttaa, että lohesta saa parhaan tulon silloin, kun turisti sen pyytää.
Apua Ey-tuomioistuimesta
"Meidän täytyy näköjään mennä Euroopan tuomioistuimen pakeille hakemaan oikeutta", Henriksson määrittelee.
Euroopan unionia ei väylänvarressa hirveän paljon rakasteta, mutta tässä asiassa yhteisölle olisi Tornio-Muoniojokiseuran miesten mielestä käyttöä.
EU on myöntänyt kalastuksen säätelyyn roppakaupalla rahaa, ja näitä euroja tulisi käyttää kalastuspaikkojen lunastamiseen Haaparannan saaristossa. Myös Suomelle ja Ruotsille myönnetty ajoverkkopyynti tulisi lopettaa.
"Lohi ei synny mereen, vaan jokeen", Henriksson muistuttaa lohen elinkierron perustotuuksista ja jokivartisten oikeuksista.
Lohen dioksiinipitoisuudet ovat nykyään korkeat ja toisinaan on puhuttu myös siitä, että lohikiistat saattavat tyssätä kuningaskalan syömiskieltoon.
Roland Henriksson sanoo, että kohta pitää toivoa juuri tällaista ratkaisua, jotta villilohi säilyisi myös tuleville sukupolville.