Opinnäytetyön kohtalo on usein päätyä hyllynkoristukseksi vailla isompaa lukijakuntaa. Kyynisimmän näkökannan mukaan opuksella on tasan kolme lukijaa: kirjoittaja, työn ohjaaja ja työn arvostelija.
Annakaisa Ekin ei tarvitse moisista puheista välittää. Ek valmistui bioanalyytikoksi Oulun ammattikorkeakoulusta viime vuonna, ja hänen lopputyönsä tuloksena on juuri ilmestynyt Messon Oy:n kustantamana 80-sivuinen Verisolujen tunnistusaapinen. Opinnäytteestä tuli siis oppikirja, jolle löytyy tuhansia tai kymmeniä tuhansia käyttäjiä.
"Lähtökohta oppaan tekemiselle oli opiskelun alkuaikana tehty oma havainto siitä, ettei suomenkielistä perusopetusmateriaalia verisolujen tunnistamiseen ole olemassa", Ek muistelee. Hän muun muassa tilasi opiskelukavereidensa kanssa kirjoja Yhdysvalloista.
"Laajoja englanninkielisiä oppaita kyllä on, mutta ensin pitäisi saada perusoppi", Ek huomauttaa.
"Kun verisoluja ensimmäisen kerran katsoo mikroskoopilla, ne kaikki näyttävät samalta", Ek kertoo. Alan ammattilaisen pitää oppia erottamaan erilaiset verisolut toisistaan. "Ensin pitää opetella miltä terveet verisolut näyttävät, ja vasta sen jälkeen voi ymmärtää soluissa tapahtuvat patologiset muutokset", Ek painottaa.
Ek alkoi ensiksi tehdä oman oppimisensa avuksi kuvauksia erilaisista verisoluista. Jossain vaiheessa hän huomasi, että työstä voisi syntyä myös opinnäyte.
Ratkaiseva vaihe oli, kun Ek pääsi Rovaniemen keskussairaalassa kuvaamaan soluja kameramikroskoopilla. "Kuvaaminen oli työn kriittisin vaihe", Ek toteaa. Opetuskäyttöön tarvitaan selkeät ja tarkat kuvat, joista opetettava asia on helposti omaksuttavissa. Kun otokset onnistuivat hyvin, ohjaavat opettajat olivat sitä mieltä, että työssä oli ainesta laajemmaksi oppaaksi asti.
"Verisoluaapinen opettaa verisolujen morfologiseen tunnistamiseen", Ek tiivistää kirjan annin.
Lähtökohtana olivat selkeys ja helppokäyttöisyys. Tunnistamisen avuksi kirjassa on esimerkiksi samannäköisistä soluista vierekkäisiä kuvia vertailtavaksi. Kierrekannet ovat puolestaan hyödyksi, kun kirjaa käytetään mikroskopoidessa.
"Kirjan onnistumisessa tärkeää olivat myös hyvät ohjaajat", Ek kiittelee.
Kirjaksi saattamisen viimeinen vaihe eli kustantajan löytäminen ei ollut aivan helppoa. "Opinnäytetöitä otetaan aika varovasti kustannettavaksi", Ek kertoo kokemuksesta. Kun Suomen Bioanalyytikkoliitto kuitenkin suositteli kirjaa lämpimästi sekä opetusmateriaaliksi että alalla jo työskenteleville, tämäkin ongelma ratkesi. Nyt teos on jo myynnissä.
Verisolujen tunnistusaapisen tarvitsijoita on paljon. "Pääsääntöisesti tästä hyötyvät opiskelijat ja hematologian laboratoriot, joissa kirjaa tarvitaan uusien työntekijöiden perehdyttämiseen", Ek toteaa. Bioanalytiikan ohella oppaasta on apua myös lääketieteen ja biologian opinnoissa.
Ammattikorkeakoulun lopputyöksi veriaapinen on poikkeuksellisen työläs. "Taustalla oli oma mielenkiinto, mutta kyllähän tämä laajuudeltaan myös vähän ryöstäytyi käsistä", Ek naurahtaa.