"Uskonnonopettaja sitoutuu aina siihen uskontoon, jota opettaa. Sitä ei voida kieltää", Opetushallituksen ylitarkastaja Pekka Iivonen sanoo.
"Jos uskonnonopetus olisi tunnustuksetonta, kaikkiin uskontoryhmiin kuuluvat osallistuisivat Suomessa samaan opetukseen."
Peruskoulussa annettavan uskonnonopetuksen tunnustuksellisuudesta tai tunnustuksettomuudesta nousi keskustelua, kun viisi muhoslaisen Korivaaran ala-asteen oppilaiden äitiä teki Oulun lääninhallitukselle kantelun koulun rehtorin uskonnonopetuksesta. Syyksi kerrottiin painotukset, joissa avioero, naispappeus ja homoseksuaalisuus leimattiin synneiksi ja Raamatun vastaiseksi.
Vanhempien mukaan opetuksessa on poikettu tunnustuksellisuuden suhteen opetussuunnitelmasta.
Käsite poistui laista
Opetushallituksen laatimissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sanotaan, että eri oppiaineiden opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta.
Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsite poistettiin laista uskonnonvapauslakimuutoksen yhteydessä, kun tehtiin muutos peruskoulu- ja lukiolakien uskontopykäliin, opetusneuvos Antti Vanne kertoo.
"Se merkitsi vain jo kauan olleen tilanteen oikeampaa nimeämistä. Sellaista tunnustuksellista uskonnonopetusta, jonka tavoitteena on tunnustautuminen johonkin uskontokuntaan, ei ole ollut pitkään aikaan", Vanne selventää.
Nykyisin uskonnonopetuksen tunnustuksellisuudella tarkoitetaankin sitä, että opetus on sidoksissa opetettavaan uskontoon.
"Tunnustuksellisuus voi ja saa näkyä opetuksessa, mutta se ei saa olla määräävää eikä ohjaavaa. Uskonnon opetuksen tulee olla objektiivista ja siltä osin oikeallista ja asiallista", Pekka Iivonen luonnehtii.
Iivosen mukaan on tärkeää huomata, että koulun opetus ja kirkon opetus ovat kaksi eri asiaa.
"Koulun opetus ei saa olla missään muodossa kirkon opetusta, jossa pyritään saamaan jäseneksi tiettyyn uskontokuntaan", Iivonen sanoo.
"Sen tavoitteena on antaa yleistieto omasta uskonnosta, muista uskonnoista, eettisistä kysymyksistä, maailmankatsomuksellisista asioista ja yleiseen elämään liittyvistä asioista."
Opetuksen sisältöä määrittävät tarkat opetussuunnitelman perusteet ja paikalliset opetussuunnitelmat. Lopullisen opetuksen laatu määräytyy tietysti opettajan ammattitaidon mukaan.
"Opettajan lähtökohtana on aina se, että uskonnossa on olemassa tietyt faktatiedot kuten muissakin aineissa. On olemassa myös opettajan henkilökohtainen vapaus ja oikeus esittää omia mielipiteitään. Hän ei kuitenkaan saa opettaa faktatietona sellaista asiaa, joka on hänen oma näkemyksensä", Iivonen toteaa.
Opettaja ei ole tuomari
Antti Vanne huomauttaa, että opetussuunnitelmassa ei tietenkään voida erotella, millaista raamatuntulkintaa opettaja voi tehdä. Hänen mielestään opettajalta onkin varomatonta esittää tulkintoja esimerkiksi sellaisista asioista, joista kirkkokunnan sisälläkin ollaan eri mieltä.
"Opettajan ei ole syytä alkaa tuomariksi. Hänen tulisi tarjota oppilaille erilaisia näkökantoja, ja asiasta voidaan keskustella luokassa, mutta nimenomaan tällaisissa asioissa opettajan ei pidä ainoana vaihtoehtona lähteä tarjoamaan omaa mielipidettään", Vanne sanoo.
Uskonnonopettajien koulutuksessa korostetaan suvaitsevaisuuden ja monia eri näkökulmia avaavan ilmapiirin merkitystä, kertoo uskonnon didaktiikan lehtori Markku Salakka Oulun yliopistosta.
"Ei pitäisi kuitenkaan unohtaa sitä, että myös opettajalla on oikeus omaan vakaumukseensa. Hänen täytyy kuitenkin tiedostaa oma vastuunsa. Kaiken a ja o opetuksessa on lapsen asema", Salakka muistuttaa.
Sitä, mistä uskontotunneilla voidaan minkäkin ikäisille puhua, on vaikea tarkasti määritellä. Antti Vanne huomauttaa, että on eri asia, jos opettaja itse ottaa tietyn asian esille opetuksessa kuin jos kiinnostus asiaa kohtaan tulee oppilaiden puolelta.
Pekka Iivosen mielestä uskonnonopetuksen henki ei millään tavoin vaadi käsittelemään esimerkiksi homoseksuaalisuutta 1.-6. vuosiluokilla, mutta se ei myöskään kiellä asian esiintuloa.
"Oma kantani uskonnonopettajana, teologina ja pappina on se, että ei se millään tavalla kuulu näiden vuosiluokkien opetukseen muutoin kuin että se todetaan olemassa olevana asiana", Iivonen pohtii.