Opettajien lomautukset nousivat Suomessa julkiseksi kiistanaiheeksi lamavuosina. Näin kävi siksi, että moni piti kuntien budjettileikkausten osumista lapsiin ja nuoriin erityisen epäoikeudenmukaisena. Toinen syy oli se, että kuntien lomautuspäätöksiä vastaan nousi jyrkästi Opetusalan ammattijärjestö OAJ, joka on maan tehokkaimmin toimivia ammattiliittoja. Koulujen lomautuksethan merkitsevät sekä koulutyön häiriytymistä että lovea opettajien palkkoihin.
Rauhallisemman jakson jälkeen opettajien lomautukset aiheuttavat taas kiistoja. Taustalla on sama perusongelma kuin lamavuosinakin: kuntien rahapula. Pohjois-Suomessa ainakin Lumijoki ja Keminmaa ovat aikeissa lomauttaa tänä vuonna muun henkilöstön ohella myös opettajat.
Maanantaina yhteen lomautuskiistaan saatiin väliratkaisu, kun Hämeenlinnan hallinto-oikeus kielsi Parkanon kaupungin suunnittelemien opettajien lomautusten toimeenpanon. Opetusalan ammattijärjestö pitää päätöstä hyvin merkittävänä, mutta Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa sitä luetaan toisin. Siellä korostetaan, että kyseessä on vain lomautusten toimenpidekielto siksi ajaksi, kunnes varsinainen päätös Parkanon lomautusten laillisuudesta saadaan. Tämän tulkinnan mukaan hallinto-oikeuden päätös ei ole lomautusten kertakaikkinen kielto.
Tätä tulkintaa tukee myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu viime syksyltä. Päätöksen mukaan lomautukset eivät välttämättä ole perusopetuslain vastaisia. Laillisuus ratkeaa sen mukaan, miten lomautukset toteutetaan.
OAJ on kiistatta oikeassa, kun se korostaa lomautusten haittaavan koulutyötä ja uhkaavan oppilaiden oikeutta opetukseen. Kuntien päättäjien puolestaan on lomautussuunnitelmia tehdessään syytä harjoittaa vakavaa itsetutkistelua. Jos säästöjä pitää hakea lomautuksin, talouden suunnittelussa tai budjettipäätöksissä on mennyt jokin pahasti pieleen.
Oli rahapulan syy mikä tahansa, siitäkin pitää silti selvitä ulos. Jos kunnan menoista noin 70 prosenttia uppoaa henkilöstökuluihin, on hyvin vaikea olla puuttumatta myös niihin. Siinä vaiheessa ajaudutaan vaikeaan valintaan, jossa Salomonin viisauskaan ei auta. Onko esimerkiksi parempi leikata vanhusten hoidosta tai terveydenhuollosta kuin opettajien palkoista? On vain huonoja ja vielä huonompia ratkaisuja. Vaikka opettajien huoli on aiheellinen, heiltäkin pitää odottaa vastaantuloa.
paakirjoitus@kaleva.fi