Opettajat potevat työuupumusta. Yhteiskunnan muutos näkyy koulujen työssä epätoivottavina ilmiöinä, mutta niin se näkyy monilla muillakin aloilla. Ammattia vaihtavat opettajat eivät voi olla varmoja leppoisammasta työstä.
Koulujen työrauhahäiriöistä on viime vuosina kuultu monenlaisia ikäviä uutisia. Erityisen karmiva välikohtaus sattui talvella Jokelassa. Monet opettajat joutuvat vaikeisiin tilanteisiin melko tavallisinakin työpäivinä. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ja Kotiliesi-lehden tekemän selvityksen mukaan keskimäärin joka neljäs luokanopettaja näkee vuosittain oppilaiden opettajiin kohdistamaa fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Sellainen vaikuttaa väistämättä ihmisen psyykeen.
Vielä yleisempi vitsaus, joskin sentään puheen asteelle jäävä, lasten vanhempien opettajiin kohdistama sanallinen häirintä. Sellaista kertoo vuosittain havaitsevansa 40 prosenttia opettajista. Kielenkäyttö on viime aikoina yleisesti muuttunut entistä suorasukaisemmaksi ja ikävämmäksi. Lisäksi monet vanhemmat uskovat vakaasti omien lasten kertovan asiat oikeassa valossa ja puhuvan totta valittaessaan tulleensa koulussa väärin kohdelluiksi.
Vanhempien asenne on tiettyyn rajaan saakka ymmärrettävä, mutta rauhallinen keskustelu selvittää useimmiten asioita parhaiten. Muutenkin on hyvä, kuten vanhassa sananlaskussa todetaan, että ensin tutkitaan ja vasta sitten hutkitaan, jos aihetta on.
Selvityksessä oli kiinnitetty paljon huomiota luokkakokojen merkitykseen opettajien työhyvinvoinnille. Kyselyyn vastanneista opettajista 56 prosenttia sanoi kokevansa, ettei oppilaille ole riittävästi aikaa. Jos luokkakoko kasvoi yli 20 oppilaan, jo 72 prosenttia opettajista koki riittämättömäksi oppilasta kohti käytettävän ajan. Yli 26 oppilaan ryhmää opettavista suuri enemmistö, 82 prosenttia, ajatteli niin.
Tuollaisen selvityksen tuloksilla voi aina painostaa kuntia, jotka yrittävät yleensä heikon taloustilanteensa takia pitää opetusryhmiä hieman tavallista suurempina. Kohtuullisuuden vuoksi on myös hyvä pohtia, kuinka ihmeessä nykyisin työelämässä huomattavassakin asemassa olevat henkilöt saattoivat saada hyvän pohjan perusopinnoissaan ja edistyä pitkälle, kun heidän kouluaikoinaan luokissa oli yleisesti yli 30, monesti jopa yli 40 oppilasta.
Aika ja vaatimukset ovat tietysti muuttuneet eikä vuosikymmenien takaisiin ryhmäkokoihin ole paluuta. Silti on varmasti hyvä miettiä oppimistulosten kohentamisessa ja koulurauhahäiriöissä muitakin keinoja kuin opetusryhmien pientä kokoa. On hyvä selvittää esimerkiksi sitä, miksi joka kolmas luokanopettaja kokee työmääränsä lisääntyneen uransa aikana huomattavasti. Jonkin verran se on kasvanut 40 prosentin mielestä. Onko kaikki uusi työ ollut välttämätöntä?
Opettajankoulutukseen riittää hakijoita. Miltei kaikki siihen päässeet kokevat opintonsa myönteisinä. Ilmeisesti koulutuksessa ei kuitenkaan osata riittävästi valmentaa siihen, mitä on edessä. Viimeisen vuoden aikana luokanopettajina toimivista miehistä 47 ja naisista 39 prosenttia sanoo harkinneensa alan vaihtoa. Vain joka viides valitsisi varmasti opettajan uran uudelleen, jos olisi nyt valintatilanteessa, 45 prosenttia melko varmasti.
Parempaan pääsy vaatii paljon myös kodeilta. Niissä pitää kertoa lapsille, että koulussa on käyttäydyttävä siivosti. Kun esimerkiksi nimittelyltä on välttynyt täysin vain kolme prosenttia opettajista, lapset ovat ottaneet koulussa vapauksia, jotka eivät heille kuulu. Koulujen työrauha on kaikkien yhteinen etu.