Me olemme liikuntasalissa ja minulla on ase. Terv. C. Tämä viesti saa opettajainhuoneen tolaltaan Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäisessä aikuisille suunnatussa romaanissa Niin kuin minä heidät näin.
Tapahtumat alkavat naistenvessasta, jossa kolmen opettajan Painijan, Helvetin Esikartanon ja Jonninjoutavan puhelimet kilahtavat yhtä aikaa.
- Naistenvessakohtaus oli lähtökohta. Se, miten opettajat lähtevät sieltä säntäilemään, Huotarinen kertoo.
Hän sijoitti tarinan kouluun, koska "kun proosaa tekee, aiheesta täytyy olla jotain tietoa, ja opettajainhuoneet minä tunnen". Huotarinen valmistui Tampereelta filosofian maisteriksi vuonna 2002, pääaineenaan suomen kieli.
Niin kuin minä heidät näin liikkuu näennäisesti yhden päivän ajan koulurakennuksen sisällä, mutta romaani on kuin kaleidoskooppi, joka pistää törmäyskurssille opettajien ja 15-vuotiaiden oppilaiden salaisuudet ja haudatut muistot vuosienkin takaa.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, sillä Huotarisen mielestä proosassa parasta on, että saa kertoa seikkailun, eikä kaikkea tarvitse jättää rivien väliin kuten runoissa.
Huotarinen on aiemmin kirjoittanut lukuisia nuortenromaaneja ja runokokoelmia. Hän sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2011 nuortenromaanista Valoa, valoa, valoa. Se oli kirjailijan mielestä vielä aika runollinen.
- Rakenne on rakkauteni, Huotarinen sanoo.
- Joskus runoilijan kirjoittaman romaanin kohdalla puhutaan kielestä, mutta koen itse, että kieleni on aika suoraviivaista. Tästä romaanista ei tullut lyyristä, kompaktia ja hiottua vangittua silmänräpäystä. Ainekset levisivät, ja se innosti minua. Kutsuin tekstiä kirjoittaessani roskariutaksi, johon sain kerätä kaikenlaista. Luotin siihen, että jokainen ääni saa paikkansa.
Tyttöjengi kuin lännenelokuvasta
Yrittäessään noudattaa poliisin ohjeita opettajat tulevat paljastaneeksi itsestään kaikenlaista, ja samaan aikaan nuori rehtori Selena harrastaa koulun ullakolla seksiä tietämättömänä alakerran tapahtumista.
- Minua kiinnostaa inhimillinen tragikoomisuus. Olen nähnyt vuosien varrella aivan hulvattomia opettajainhuoneita ja tietysti myös ihan järkyttäviä. Oli hauskaa käyttää kaikkia yksityiskohtia romaanissa. Koulu työpaikkana on kiinnostava, se miten valta siellä jakaantuu.
"Suurin osa opettajista pyrki kaiket päivät näyttämään joltakulta toiselta, jota saattoi kutsua opettajaksi", Huotarinen kirjoittaa kirjassa.
Tarinan tyttöjengi sai nimen Kuusikko, koska kirjailija on toimintaelokuvien ystävä.
- He ovat vähän kuin länkkärielokuvan tyypit, pelkät katseet puhuvat, Huotarinen nauraa.
Eri sukupolvien äänten tuominen yhteen on kirjailijalle luontevaa kenties siksi, että hän on kasvanut isossa sukutalossa, jossa asui mummoa, enoa ja tätiä.
Seuraavaksi Huotarista polttelisi kirjoittaa toiseen kotimaahansa Islantiin sijoittuva romaani.
- Tuuli vaikuttaa siellä kaikkeen. Suomessa mennään luontoon hoitamaan itseä. Islannissa luonto ei hoida, vaan ehkä tappaa.