Muutaman vuoden päässä uhkaavaan opettajapulaan on osattava varautua ajoissa, jotta opetuksen korkea taso voidaan säilyttää.
Opetushallituksen pääjohtajalla Kirsi Lindroosilla oli Kalevan sunnuntaisessa haastattelussa paljon hyvää mutta myös jonkin verran huolta herättävää kerrottavaa. Hyviin asioihin uuden kouluvuoden aattona kuuluu se, että koulujen pitkäaikainen ongelma, pula pätevistä opettajista on helpottumassa. Epäpätevien opettajien osuus koko opettajakunnasta on laskenut pari-kolme prosenttiyksikköä pahimmista vuosista.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tilanne voi parantua vain väliaikaisesti. Ongelma uhkaa taas kärjistyä muutaman vuoden kuluttua, kun monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat opettajat jäävät eläkkeelle. Pääjohtaja toivookin, että kunnat perustaisivat opettajille vahvoja, houkuttelevia virkoja.
Avoimeksi Lindroos jättää sen, millä tavoin viroista voitaisiin tehdä vahvoja. Kunnissa voitaneen edelleen parantaa opettajien työskentelyoloja ja luoda kiinnostavia työnkuvia opetustyön käytännön järjestelyillä. Sen sijaan taloudellisia houkuttimia kuten suurempia palkkoja tuskin monikaan kunta pystyy käyttämään opettajia houkutellakseen.
Sivukuntien ja pikkukoulujen opettajapulan takana on inhimillisiäkin tekijöitä. Parisuhteessa elävän opettajan on ymmärrettävästi vaikea lähteä pieneen kuntaan tilanteessa, jossa pariskunnan toiselle puoliskolle ei ole luvassa työtä.
Toisaalta on myös asenneongelmia: kaupungissa kasvaneet ja opiskelleet uudet opettajat eivät yksinkertaisesti koe syrjäisiä seutuja houkutteleviksi. Nuorilta opettajilta olisi kuitenkin lupa odottaa rohkeampia asenteita. Harva sellainen opettaja, joka on lähtenyt hakemaan elämänkokemuksia pieneltä koululta ehkä kaukaakin keskuksista on jälkeen päin ratkaisuaan katunut.
Opettajapula ei kosketa vain alimpia luokkia, vaan myös ylempien luokkien aineopetusta. Kasvavia ongelmia on ennakoitu ainakin matemaattisten aineiden sekä englannin kielen opettajien löytämisessä. Elinkeinoelämä yleensä korkeampine palkkoineen kilpailee tästä joukosta. Sitäkin on mietittävä, pitäisikö opettajakoulutuksen sisäänottoa vielä kasvattaa. Nyt opiskelupaikkojen ulkopuolelle jää joukkoa, jolla olisi edellytyksiä opettajaksi.
Kokonaisuutena Suomen koulujen ja opetuksen tila ja taso on hyvä. Sen ovat osoittaneet kansainväliset selvityksetkin. On kuitenkin koko ajan varmistettava, että opetuksen taso säilyy vastakin korkeana, että päteviä opettajia on tarjolla ja että opetukseen osoitetaan riittävät resurssit.
Keskusteluun koulujen lomien jaksottamisesta Lindroos tuo haastattelussa tarkennettuja näkökohtia. Hän nostaa yhtenä mahdollisuutena esiin kolmen lukukauden järjestelmän. Yksi lomajakso voisi olla huhtikuun lopussa. Jos lukukautta jatkettaisiin Suomessa juhannukseen asti, kevätlukukausi olisikin pakko katkaista, muuten koululaiset väsyisivät ennen kuin päästään juhannukseen.
Toinen asia on, lähteekö kesälomien siirto liikkeelle. Opetusministeriössä ei valmistella asiaa koskevaa lakimuutosta, ja opetusministeri Tuula Haataisen mukaan selvitystyö aloitetaan aikaisintaan ensi vuonna. Sitä ei ole kuitenkaan syytä haudata.
Haatainen on oikeassa siinä, että lomien suurella uudelleenjärjestelyllä olisi laajat seuraukset. Rukkaukset vaikuttaisivat esimerkiksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten aikatauluihin. Muutos koskisi myös vanhempien lomia ja sitä kautta työmarkkinoita. Kunnon selvitys asiasta onkin tarpeen tehdä, ja päätös vasta sen jälkeen.