Lukion päättävien penkinpainajaiset ovat ilon ja ikävän yhteistä juhlaa. Oppilaat iloitsevat koulun loppumista, mutta haikeuttakin on ilmassa yhden aikakauden päättyessä. Opettajatkin saattavat ikävöidä kolmen vuoden aikana tutuiksi tulleita oppilaita.
Oulun Lyseon lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Tuula Siira myöntää hienoisen haikeuden.
"Tässä äskettäin eräs poika palautti kokeen ja sanoi tämän olevan nyt hänen viimeinen historian kurssinsa. Kyllä se pisti miettimään", Siira muistelee.
Siira sanoo vuosien varrella tottuneensa hyvästelemään abiturientit paremmin kuin uran alkuaikoina.
"Jatkuvaa kiertoahan tämä on. Tavallaan on kurjaa, kun on juuri saanut ryhmien kemiat toimimaan, ja sitten täytyykin aloittaa alusta uusien oppilaiden kanssa."
Moni entinen oppilas pitää Siiraan yhteyttä vielä pitkään lukio-opintojen jälkeen.
"Joululomanikin oli täynnä vanhojen oppilaiden tapaamisia, joten ei tämä yhteys aivan seinään lopu."
Oppilaat selvästi pitävät Siirasta. Juhlasalissa opettajalle kaikui rakkaudella kirjoitettu laulu, ja Siiran kasvoista taidolla tehty Che Guevara -maalaus pääsi keikkumaan abirekan kylkeen.
"Kyllähän minussa on hiukan maailmanparantajan vikaa, vaikka tunneilla pyrinkin olemaan objektiivinen", Siira valottaa kuvan tyylin syytä.
Siiraa ryhtyy myös kehumaan myös yksi abiturienteista.
"Tuula on aivan huippu. Tunneilla ei ole ikinä tylsää vaan havainnollistavan hauskaa", kiittää Venla Tornberg.
Yksitoista vuotta lyseolla työskennellyt Siira on huomioinut luokattoman lukion vaikutukset penkkareihin.
"Perinne on hiukan hiipunut, kun ei ole enää olemassa tiukkoja ryhmiä ja luokkia. Opiskelijat tuntevat vähemmän toisiaan, eikä yhteishenki ole ehkä niin tiivis", Siira pohtii.
Lyseon lukion abiturienttien vanhemmat ovat jo vuodesta 1964 asti järjestäneet penkkaripäivänä vanhempien, opettajien ja abiturienttien yhteisen juhlan. Juhlan tarkoituksena oli alun perin rauhoittaa penkkaripäivän juhlintaa.
"Kyllä se täyttää saman tehtävän vielä nykyäänkin. Vanhempien läsnäolo rauhoittaa tunnelmaa", juhlaan osallistunut Siira kertoo.