Koulu on samanlainen kuin kymmenet muut Viron pääkaupungissa: venäjänkielinen koulu, jossa venäläistä syntyperää olevat opettajat pitävät lapsille tunteja heidän äidinkielellään, venäjäksi.
Se on arkipäivää tässä entisessä neuvostotasavallassa, jonka 1,34 miljoonasta asukkaasta lähes 30 prosenttia on syntyjään venäläisiä. Heistä suurin osa saapui maahan neuvostomiehityksen aikana vuosina 1944-1991.
Tänään Viron kielitarkastusviraston virkailijat Helga Laasi ja Anne Romet ovat saapuneet paikalle tarkastamaan seitsemän venäjänkielisen opettajan kielitaidon.
"Esittäytykää", aloittaa kysymysten esittämisestä vastaava Anne Romet.
Jevgeni, 48-vuotias Virossa syntynyt liikunnanopettaja, kertoo nimensä.
"Missä olette työskennellyt aikaisemmin?" Hiljaisuus. Tarkastaja toistaa kysymyksensä. Mies mainitsee toisen tallinnalaisen koulun. "Opetatteko talvella hiihtoa?" Pitkä hiljaisuus. Kysymys toistetaan. Lopulta nopea vastaus: "Oppilaat eivät käy hiihtämässä, koska se tulisi liian kalliiksi."
"Onko teistä hyvä, että tytöt pelaavat jalkapalloa?" "Kyllä." "Mutta eihän se ole tytöille sopiva laji?" Tarkastaja yrittää rohkaista tentattavaansa keskusteluun, mutta tämä vastaa yhdellä sanalla. Kysymykset jatkuvat reilun kymmenen minuutin ajan.
Tilanne on kiusallinen. Opettaja on hermostunut, lamaannuksissa. Kolme kuukautta sitten Amnesty International luonnehti kielitarkastusviraston toimintaa "rangaistuksenomaiseksi" ja totesi, etteivät kielitarkastukset edistä niiden tavoitteeksi väitettyä yhteiskunnallista integraatiota.
Kielitarkastustoiminta koskee niin julkista kuin yksityistäkin sektoria.
Huhtikuun lopulla järjestetyissä mielenilmauksissa neuvostosotilaan muistomerkin siirtämistä vastaan monet venäjänkieliset kertoivat, että heidän suuttumuksensa johtui siitä, että he kokevat tulevansa syrjityiksi äidinkielensä vuoksi. Tiettyihin virkoihin ja kansalaisuuden saamiseen edellytetään eriasteista viron kielen taitoa.
Tenttisalissa muistiinpanoja tehnyt Helga Laasi katsoo opettajaa.
"Teidän viron taitonne on hyvin heikko. Se ei täytä teidän ammatissanne työskenteleville asetettuja vaatimuksia. Teidän täytyy suorittaa kielitesti ja hankkia kielitodistus."
Sen jälkeen kaksi tarkastajaa keskustelevat siitä, paljonko opettajalle pitäisi antaa aikaa kielitaidon kohentamiseen.
Vaadittavia kielitasoja on kolme. Ensimmäinen koskee taksinkuljettajia tai kampaajia, toinen opettajia, kuten Jevgeni, sekä valtion työntekijöitä, ja kolmas lääkäreitä.
Opettaja istuu jäykkänä tuolillaan.
"Teidän täytyy suorittaa ensimmäisen tason koe lokakuussa ja toinen taso kesäkuussa 2008." Sen jälkeen luetaan pöytäkirja, kerrotaan kurssien hinnoista (osa kurssimaksuista korvataan, mikäli opiskelija selviytyy kielikokeesta hyväksytysti). Jevgeni allekirjoittaa paperin.
"Nyt teillä on tilaisuus parantaa kielitaitoanne, ja näin ensimmäisellä kerralla ette joudu maksamaan sakkoa."
Opettaja poistuu salista, ja lopultakin hänen kielenkantansa vapautuvat.
"Tiedän, että mikäli en selviydy kokeesta, joudun maksamaan sakkona kuukauden palkan, ja voin jopa menettää virkani." Vuonna 2006 kuutisenkymmentä 3 000 tarkastetusta joutui maksamaan sakkoja.
"Me olemme pieni maa ja meidän on suojeltava kieltämme", sanoo Helga Laasi.
Kielilakia tiukennettiin maaliskuun alussa. Erityisen tarkkoja ollaan koulujen suhteen, sillä syyskuusta lähtien myös venäjänkielisten koulujen täytyy lisätä viroksi opetettujen aineiden määrää.
"Noin 70 prosenttia venäjänkielisistä opettajista ei puhu viroa riittävän hyvin", toteaa kielitarkastusviraston johtajana vuodesta 1995 lähtien toiminut Ilmar Tomusk.
"Monet Viron venäläiset odottavat, että venäjästä tulee virallinen kieli, kuten eräs venäjänkielisten puolue vaatii. Yli 40-vuotiaat eivät ole kovin motivoituneita opettelemaan viroa."
Voisiko venäjästä tulla toinen virallinen kieli? Ilmar Tomusk ei usko sitä.
"Poliitikot eivät koskaan suostuisi siihen. Se tulisi liian kalliiksi. Ja sitten venäjä pitäisi lisätä työkieleksi BrysselissäÊ6;"
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate