Operaattori joutui korvamaan valtaosan anastetulla SIM-kortilla soitetuista puhelinkuluista. Kuluttajavalituslautakunta käsitteli tapausta, jossa puhelinasiakas sai yllättäen ison laskun operaattorilta.
Vasta laskun saatuaan asiakas huomasi SIM-korttinsa kadonneen. Hän itse ei ollut ottanut korttia käyttöön, koska se oli tarpeeton.
Anastetulla SIM-kortilla oli kahden kuukauden aikana soitettu puheluja 9 534 euron arvosta.
Puhelinasiakas vaati operaattoria luopumaan laskun perinnästä. Hän katsoi, ettei käytäntö ole riittävän turvallinen, koska näin iso lasku pääsi syntymään. Liittymään ei tuolloin voinut saada kuukausittaista saldorajoitusta.
Operaattori taas viittasi sopimusehtoihin, joiden mukaan asiakas vastaa puheluista myös silloin, kun joku muu on käyttänyt puhelinta. Asiakkaan on ehtojen mukaan ilmoitettava operaattorille heti, kun liittymän käyttöön oikeuttavat tunnukset on anastettu.
Sopimusehtojen mukaan asiakas vastaa puhelinmaksuista ilmoitukseen asti.
Kuluttajavalituslauta puolestaan katsoi, että matkapuhelimen liittymäkortin väärinkäyttö on rinnastettavissa pankki- ja luottokortin oikeudettomaan käyttöön. Riski väärinkäytöksistä ja mahdollisuudet suojautua niiltä ovat molemmissa samanlaiset.
Kuluttajasuojalain mukaan kuluttaja vastaa luottokortin oikeudettomasta käytöstä vain, jossa hän on luovuttanut kortin toiselle, säilyttänyt korttia huolimattomasti tai ei ole viipymättä ilmoittanut kortin joutumisesta toisen haltuun.
Lautakunnan mukaan riskien samankaltaisuuden takia puhelimen liittymäkortin ja pankkikortin oikeudettomaan käyttöön tulee soveltaa samoja periaatteita.
Lautakunnan käsittelemässä tapauksessa asiakas joutui maksamaan osan puheluista, koska ei ollut viipymättä ilmoittanut kortin katoamisesta, joka hänen olisi pitänyt havaita. Lisäksi hän oli jättänyt ohjelmoimatta PIN-koodin, joka olisi estänyt liittymäkortin väärinkäytön.
Operaattorin taas olisi lautakunnan mukaan pitänyt tarjota mahdollisuus rajoittaa laskun määrää saldorajoituksella. Lisäksi yhtiön olisi pitänyt ilmoittaa aiemmin poikkeuksellisen suuresta laskusta.
Lopputulos oli, että asiakkaan ei tarvinnut maksaa enempää kuin 336 euroa. Se vastasi sitä määrää, johon kuluttaja olisi todennäköisimmin saldorajan laittanut.
Lautakunta pitää tavanomaisena saldorajoituksena korkeintaan 168 euroa kuussa. Loput jäi operaattorin vastuulle.
