Entistä presidenttiä Urho Kekkosta käytettiin 25 vuotta sitten kaniinina kokeessa. Haluttiin selvittää, miten vanhoilla väsyneillä ihmisillä pystyy teettämään töitä.
Kaljulla miehellä mallinnettiin tulevaisuutta. Tutkimusten mukaan Suomi harmaantuu 2000-luvun alussa. Kansan keski-ikä kohoaa kuin verenpaine voita syövällä.
Kohta eläkeläisiä on niin paljon, etteivät eläkekassojen varat vankkaa. Työtä tekevää nuorempaa polvea pitäisi verottaa tuplaten, jotta eläkeraha riittäisi.
Katastrofin estämiseksi ikäihmisiä halutaan pitää työssä Kekkosen tavoin kauan kuin suinkin.
Koe nimeltä Kekkonen käsitti melko helppoa sisätyötä. Kahdeksankymppinen pappa allekirjoitteli kansliapäällikön eteensä räppäämiä papereita Tamminiemessä.
Kansakunnan kannalta oli tärkeätä selvittää, mihin vanhus pystyy.
Koetta seurasivat henkilääkärit, erilaiset perässähiihtäjät, saatanan tunarit ja loiskiehujat.
Kuvaan kuului pikku vilppi, jolla asioita unohtelevaa, kynnyksissäkompastelevaa Kekkosta saatiin motivoitua yhä hurjempaan vauhtiin.
Kuntotarkastuksissa ukon fysiikka saatiin aina vastaamaan nelikymppistä atleettia. Mukavan näköisiä, kalliille tuoksuvia nuoria naisia ohjattiin liepeille muka haastattelua tekemään. Monesti ne jäivät yöksikin.
Tietokoneelle syötettiin Kekkosen vanhoja korkeushyppytuloksia vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Liuskat solahtivat julkisuuteen. Otsikot kiljuivat, että Kekkonen saisi edelleen kultaa.
Kenen tahansa todellisuus pettää pyörityksessä. Vaikka kaatuisi Islannissa ja pissaisi housuun eikä enää itsenäisyysjuhlissa tunnistaisi kättelemiään, niin työskennellä täytyy.
Tuohon aikaan keskustan nuorisopoliitikko Matti Vanhanen esitti, ettei näe syytä miksei Kekkonen voisi jatkaa presidenttinä vuoden 1984 jälkeen. Esittäjä kuuluu nykyisin ylimpiin päättäjiin pääministerinä.
Koe päättyi presidentin luhistumiseen 1981. Mehut tuli tiristeltyä. Ansaituista eläkepäivistään hän ei muista mitään.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi