7-tuumainen vinyylisingle pyörii levylautasella. Kuuluu rahinaa, rätinää, lopulta Capletonin Jah Jah Cityn reggaepoljento ottaa tilan haltuunsa. Eipä hullumpi avaus dj J-Honeylta uudelle Oulu Open Decks -klubille. Open Decks -klubit ovat 2000-luvun ja dj-kulttuurin lapsia. Ne ovat samaa tekoa kuin jamit ja hiphop-kuvioiden Open Mic -tapahtumat. Jameissa muusikot pitävät hauskaa soittelemalla sekalaissa kokoonpanoissa, ja lavalle voi kavuta jokainen soittotaitoinen tai itsensä sellaiseksi tunteva.
Open Mic -illat teki suurelle yleisölle tutuiksi viimeistään Eminemin 8 Mile -elokuva. Tapahtumissa lava on avoin räpäyttämiseen. Hiphopin kilpailullinen pohjavire tulee esille battle-osuuksissa, mies miestä vastaan käytävissä riimitaistoissa.
Open Decks -tapahtumassa puolestaan jokainen levysoittimien ja mikserin ääreen uskaltautuva voi pyörittää omia levyjään. Tyypillinen soittaja lienee aloitteleva dj, jolle lyhyt setti on mainio tapa kokeilla kykyjään makuuhuoneen sijasta klubiympäristössä.
Tosin maailmalla Open Decks -tapahtumissa viihtyvät myös kokeneet tiskijukat, ja aina tuntemattomien naamojen soittamaan pääsy ei ole aivan niin vapaata kuin annetaan ymmärtää.
Oulun 45 Specialin tiistainen Open Decks -klubi oli ensimmäisenä iltanaan nimensä mukainen; avoin. Kullekin soittajalle lohjenneen noin 20 minuutin o suuden tyyli oli täysin vapaa, miksata ja kikkailla sai jos siltä tuntuu, tai vain soitella suosikkejaan peräkanaa. Näin myös tehtiin. Dj J-Honeyn juurevien reggaesinglejen kautta siirryttiin Dj Chicago-Pekan kipakkaan funksessioon. Jonka jälkeen olikin virkistävää viettää tuokio Dj Tuomaksen räyhäkkäiden rocklevyjen seurassa.
Tuomas oli miellyttävä tuttavuus ja esimerkki myös siksi, että hän rohkeni klubille täysin vailla minkäänlaista dj-kokemusta. Jännitystään vastaan taistellut Tuomas ei hienostellut miksauksilla mutta soitti ässää musiikkia. Eli toimi siten, kuten pätevät dj:t rockklubeilla tekevät, sillä rockdiskossa biisit ratkaisevat, ei niiden lomittaminen.
Tutustukaapa vaikka Tuomaksen tutuksi tekemään Death From Above 1979 -yhtyeeseen. Kahden miehen rummut ja basso -kokoonpano jyräsi jossain industrialin, Deep Purplen ja Daft Punkin välimaastossa. Kun lisäksi Death From Above 1979 ilmoittaa toimintansa tärkeäksi motiiviksi taloudellisen menestyksen, tuntuu yhtye entistäkin kiinnostavammalta "sydämestään" musiikkia tekevien rehtien rockjätkien seassa. The Rapturella ja Boys of Scandinavialla Tuomas kruunasi onnistuneen dj-debyyttinsä.
Tiistain Open Decks -ilta oli hyvätunnelmainen musiikkidiggareiden kokoontumisajo, jossa oli sijansa myös huumorilla. Kontrasti oli melkoinen, kun dj Skasin kompaktin tanssipaukun jälkeen alkoi soida Frank Pappaa ja läpisurkean Hausmyllyn kaksi niin mätää renkutusta, että niiden nimien ylöskirjaaminen aiheuttaisi kivuliaita kouristuksia.
Matti Nykäsen V-tyylillä settinsä huipentaneen dj Dominatorin osuus oli yleisön arvostama vitsi, ja samalla hyvä todiste siitä, että parikymmentä minuuttia on juuri sopivan mittainen dj-kohtainen annos. Näin sairaimmatkin musiikilliset pilat säilyttävät hauskuutensa.
Kun illan aikana kuultiin vielä kattaukset 1980-luvun kammottavinta dancea, korkealta kulkevaa hardrockia. Lee Perryn ärinää ja hiphopia, voitaneen klubi-isäntä Jasu Mattilan toiveet monipuolisuudesta katsoa täytetyiksi.