"Ooppera on vain pölyisille vanhuksille." "Niinpä vissiin", kuuluu vastaus, sillä Oulussa toukokuussa
ensi-iltansa saavan Mozartin Taikahuilun takana on paljon opiskelijoita ja vastavalmistuneita,
ja ooppera on myös sen näköinen. Peto esittelee muutaman nuoren oopperan takaa.
Marjo Kangasluoma, 22 vuotta
Toimii Taikahuilussa orkesterin kakkosviulun äänenjohtajana. Opiskelee Oulun seudun ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi.
"Tässä vaiheessa ei vielä jännitä mikään. Saa nähdä sitten lähempänä, että mikä homma kosahtaa. Vielä ei oikeastaan edes osaa jännittää, sillä meillä on yhteensä 15 harjoitukset ja siihen päälle vielä kahdet kenraaliharjoitukset, eikä noista ole vasta takana kuin kahdet treenit. Ja nekin treenit ovat olleet pelkästään jousiston kanssa, eli mukana ovat olleet viulistien lisäksi sellistit, alttoviulistit ja kapellimestari. Lähinnä ollaan soiteltu oopperaa läpi, että saataisiin kuva siitä, miltä se suurin piirtein kuulostaa.
Olin automaattisesti mukana taikahuilussa, sillä soitan Oulun musiikin ammattiopiskelijoiden orkesterissa Festivossa. Taikahuilussa soittaminen toimii osana orkesteriopintojani, joten saan tästä myös opintopisteitä. Olen kuitenkin todella mielelläni mukana tässä projektissa, sillä onhan se mahtava mahdollisuus olla osa oopperaa! En ole aiemmin soittanut oopperassa, mutta toistaiseksi se on ollut melko samanlaista kuin Festivon kanssa. Olen ollut mukana Oulun kaupunginteatterin Keisarin valssi -musikaalissa, mutta ei tätä voi kuitenkaan siihen verrata, Taikahuilussa kun soitetaan kuitenkin klassista musiikkia.
Harjoittelu muuttuu varmasti todella paljon, kun laulajat ja muut esiintyjät tulevat mukaan. Nyt riittää, kun seuraa kapellimestaria, mutta sitten pitää ottaa huomioon myös esiintyjät."
Sanna Uuskoski, 22 vuotta
Oli mukana ompelemassa Taikahuilussa käytettäviä pukuja. Opiskelee viimeistä vuotta Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä pukuompelijaksi.
"Mummi on ollut Marimekolla ikänsä töissä, ja hän on aina tehnyt meille vaatteita. Niitä on ommeltu myös yhdessä mummin kanssa. Muutin muutama vuosi sitten Ouluun ja huomasin, että täällähän voi opiskella ompelijaksi. Hain sitten tuonne kouluun.
Pääsin Taikahuiluun siten, että koko meidän luokka otettiin oopperaan mukaan tekemään porukalla. Projekti liitettiin kurssien sisältöön. Samoin oli myös viime vuonna West Side Storyn tyllihameiden kanssa.
Taikahuilun työprosessi oli aika yksinkertainen. Saimme suunnittelijalta mallit ja aloimme suoraan työstää niitä. Kaavoitin ja leikkasin. Pääasiassa toimimme niin, että jokainen pääsi tekemään vähän kaikkea.
Tekemämme asut olivat melko yksinkertaisia, vaikka materiaalien kanssa tulikin vähän ongelmia. Esimerkiksi yksi takki tehtiin lateksista. Se oli haastava vaatekappale, kun kangas venyi ja meni vähän miten sattuu. Homma oli kuitenkin kivaa, ja saimme aikaan hienoja pukuja.
Nyt olemme melko hyvin saaneet tehtyä korjaukset ja sovitukset, oma osuuteni onkin jo valmis. On siistiä olla mukana tällaisessa isossa produktiossa. Viime vuonnakin olimme aivan mielissämme, kun saimme nimet käsiohjelmaan.
Odotan taas innolla sitä, että pääsee näkemään esityksen, jossa on omatekemiä pukuja. Nyt olen tosin teatterilla harjoittelussa, joten pääsen sielläkin tekemään esiintymisasuja. "
Linda Rolig, 23 vuotta
Esittää Taikahuilussa Papagenaa. Opiskelee
Oulun seudun ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiksi.
"Roolini on pääosin puherooli, mutta oopperan lopussa on myös duetto, jossa laulan. Toistaiseksi olen valmistautunut lueskelemalla vuorosanoja. Harjoitukset alkoivat melko vasta, joten lähinnä olemme vasta käyneet oopperaa läpi. Olen päässyt jo kokeilemaan rooliasuja ja sitä kautta myös vähän sisäistämään turvonneen Papagenan ajatusmaailmaa.
Tässä on aivan ihanaa olla mukana. Olen aiemminkin ollut mukana oopperaprojekteissa, ja on mahtavaa, kun saa tutustua uusiin tyyppeihin ja tehdä töitä jo tuttujen kollegoiden kanssa. Pidän todella paljon lavatyöskentelystä, siinä pääsee unohtamaan omat asiansa ja sukeltamaan toiseen maailmaan ja miettimään aivan eri asioita. Siinä pääsee kunnolla eläytymään.
Taikahuilussa esiintyminen ei vielä jännitä, mutta se kihelmöi kivasti. Edellisten oopperoiden perusteella tiedän kyllä, että mitä lähemmäksi ensi-iltaa päästään, sitä enemmän Taikahuilu alkaa täyttää kaikki päivät. Aamulla kun herää, niin ensimmäisenä Taikahuilu soi päässä, päivällä on uppoutuneena oopperan asusteissa ja illalla kun on menossa nukkumaan, se soi yhä päässä. Sitä sisäistää asioita niin kovasti, että se on alitajuisesti mukana koko ajan.
Oopperassa mukana oleminen on todella rankka prosessi, mutta juuri sen vuoksi se myös antaa paljon. Koko homman jälkeen on niin väsynyt, että tulee sellainen olo, että nyt mulla on oikeus mennä nukkumaan.
Hain Taikahuiluun jo vuosi sitten tammikuussa, kun meillä oli Oamkin sisäinen haku. Kävin tilaisuudessa vähän lauleskelemassa ja esittämässä monologia. Kuulin jälkeenpäin keittiön kautta, että ne tyypit, jotka olivat päättämässä, kuka pääsee mukaan ja mihinkin rooliin, olivat sanoneet minusta heti, että tuosta tytöstä tulee meidän Papagena. Olihan se mukava kuulla."