Kukaan ei voi kiistää sitä, että kansallisoopperan pääjohtajaksi valittu yllätysnimi, filosofian lisensiaatti Päivi Kärkkäinen on onnistunut hyvin aiemmissa tehtävissään. Kärkkäisen työura ja hänen henkilökohtainen kuulemisensa saivat kaikki 11 henkilöstöryhmää kannattamaan aluksi epäilemäänsä oopperasäätiön hallituksen esitystä. Se on hyvä alku etsittäessä paluuta normaaliin päiväjärjestykseen laitoksessa, joka on ollut pitkään sekaannuksen tilassa.
Taiteilijoista koostuvaa henkilökuntaa on aika ajoin hankala pitää tyytyväisenä, mutta se ei olekaan pääjohtajan tärkein tehtävä. Siitä vastaavat ensisijaisesti oopperan taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari, joille joulukuussa pääjohtajana aloittava Kärkkäinen joutuu tehtävänsä mukaan varmistamaan taloudellisesti kestävää toimintaympäristöä.
Kärkkäisen valinta sattui sopivasti ajankohtaan, jolloin naisten luotsaamien yhtiöiden taloudellinen menestys on ollut puheenaiheena. Vaikka Suomen kansallisooppera on oopperasäätiön luotsaama taidelaitos eikä yritys, talouden kovat lait koskevat sitäkin tiettyyn mittaan asti. Tällaisissa asioissa ei kannata kovin pitkälle tuijotella tasa-arvoasioihin, mutta silti on kohtuullista sekin, että Kansallisooppera sai toisen kerran naisen pääjohtajakseen. Edellistä etsittäessä pitää mennä Kansallisoopperan alkuaikoihin, Aino Actéen kauteen.
Näyttöä onnistumisista Kärkkäisellä on muun muassa TV2:n ohjelmajohtajan ajoilta. Hänen johdollaan aloitettiin useitakin paljon katsojia keränneitä, kunnianhimoisia sarjoja ja ohjelmakokonaisuuksia. Vaikka ooppera ja televisio ovat erilaisia näyttämöitä, katsojien kiinnostus on kummallekin tärkeää. Niissä tarvitaan kunnianhimoista ja ennakkoluulotonta otetta.
Uudella pääjohtajalla on näyttöä myös taloudellisesta osaamisesta, kuten oopperasäätiön hallituksen puheenjohtaja Sirkka Hämäläinen muistutti. Sekä aiemmat työt TV2:ssa että vuodesta 2006 alkanut Yleisradion suomenkielisen television ohjelmistopäällikön tehtävät ovat vaatineet myös tarkkaa taloussuunnittelua.
Kärkkäinen on myöntänyt oopperaosaamisensa rajoittuvan tavallisen katsojan näkökulmaan. Hän osoittikin pääjohtajan työn vastaanottaessaan huomattavaa rohkeutta. Sitä han tarvitseekin, sillä taiteen saralla riittää myös kampittajia. Monet oopperassa ja sen ulkopuolella voivat pitää itseään uutta pääjohtajaa pätevämpinä. Annetaan kuitenkin Kärkkäisen antaa ensin näyttönsä ja arvioidaan hänen työtään vasta niiden pohjalta.