Suuri koko tekee Savonlinnan kuoron erikoiseksi maailman oopperakuorojen joukossa.
"Kuorolaisia täällä on 96, mutta soitin se on oopperakuorokin siinä missä muutkin, ääni lähtee ihmisten kurkuista. Ihan samoilla periaatteilla me toimimme kuin esimerkiksi Ylioppilaskunnan Laulajat", kuvailee kuoroprofessori Matti Hyökki, 63, uutta instrumenttiaan.
Hyökki kutsuttiin Savonlinnan kuoron vetäjäksi viime syksynä kolmivuotisella sopimuksella. Sitä ennen kuoroa johti Kyösti Haatanen kahteen otteeseen yhteensä noin kolmen vuosikymmenen ajan.
"Tavallisesti näissä kokoonpanoissa laulaa 40-60 ihmistä. Sillä määrällä pärjätään, koska laulajien äänet ovat bodattuja. Heillä on lihasta kurkussa. Täälläkin laulajilla on lihasta, mutta heitä on myös enemmän, yhtä paljon kuin harrastajien oratorio- tai sinfoniakuoroissa", Hyökki laskee.
Oopperajuhlakuoron sointia uusi johtaja kuvailee tasaiseksi, voimakkaaksi ja huomiota herättävän loisteliaaksi. Myös hiljaisimmat pianissimo-kohdat ovat suurella kuorolla vaikuttava tehokeino, kun "se kuiskaa ihan korvia hivelevästi".
Silmin nähtävä ominaispiirre Savonlinnassa on laulajien nuori ikä. Vain miesten joukosta löytyy vähän varttuneempia kasvoja.
"Kuoro pysyy nuorena jo pelkästään sen takia, että muut kuin laulun opiskelijat eivät pysty irrottamaan tähän työhön kuutta viikkoa kesästä. Jäsenemme ovat ammatissa toimivia laulajia ja laulun opiskelijoita ympäri Suomea."
Osapuolet
kipinöivät
Kapellimestari Haatanen vetäytyi oopperajuhlilta pian taiteellisen johtajan vaihtumisen jälkeen. Tarkkaa syytä vaihdokseen ei ole kerrottu.
"Jotakin kahnauksia siellä tietysti oli ja osapuolet kipinöivät, kuten tähän maailmaan kuluu. Kai sekin on taidetta", Hyökki pohtii.
Savonlinnan oopperanjohtajan, Jan Hultinin, Hyökki oppi tuntemaan työskennellessään kuoromestarina Suomen Kansallisoopperassa 1992-1995.
"Niiltä ajoilta oopperajuhlien tekemä yhteydenotto varmaan juontaa. Hultin oli tuolloin Kansallisoopperan leivissä. Työ sujui hyvin ja pidin siitä. Anoinkin Sibelius-Akatemiasta lisää virkavapaata, jotta olisin voinut jatkaa Walton Grönroosin kauden loppuun, mutta en saanut. Minulla ei silloin ollut valmiutta jättäytyä oopperan varaan."
YL:stä lisää
bassoja
Hyökki ei osaa vielä tarkkaan sanoa, mihin suuntaan Savonlinnan oopperajuhlakuoro tulee hänen kaudellaan muuttumaan.
"Kävin kuuntelemassa kuoroa jo viime kesänä, kun jo tiesin, että tulen ottamaan johtajan tehtävän vastaan. Silloin kokoonpano kuulosti kovin nuorelta ja naisvoittoiselta. Bassoja puuttui, mikä on tällä hetkellä maailmanlaajuinen ilmiö. Olenkin nyt saanut tänne YL:stä muutaman hyvän ammattilaulajan paikkaamaan puutetta. Toivon että se myös kuuluu."
Kuluvan kesäkauden oopperajuhlaohjelmistossa kuorolla on enemmän laulamista kuin monena aikaisempana vuonna. Listalla ovat Madama Butterfly, Lucia di Lammermoor, Turandot ja Mefistofele.
"Turandot on iso teos. Mefistofele alkaa pitkällä kuoroavauksella, jonka säveltäjä Arrigo Boito on kirjoittanut niin epäviisaasti, että sellaista kuoroa ei löydykään, että sitä jaksaisi kuunnella kymmentä minuuttia."
Ulkoa oppimisen
pakko
Oopperakuorolaisten talvi kului kerran kuussa pidettyjen viikonloppuleirien merkeissä.
"Ulkoa oppimisen koelauluja olemme pitäneet tammikuusta lähtien. Jos laulaja ei niitä läpäissyt, hän joutui pois kuorosta. Aikahan oli erittäin lyhyt, kun valmistettavana oli neljä teosta, joihin sisältyy paljon pieniä pätkiä ja kiinniottoja solisteista", Hyökki selvittää.
"Tämä on siinä mielessä ammattimaista toimintaa, että kuorolaiset saavat työstään rahallisen korvauksen. Laulaja ei voi vain hiippailla muiden mukana, sillä jokaisen osuus on solistinen. Jossakin puskan juuressa pahviseinän edessä ei kukaan ole kuiskaamassa."
Hyökin mukaan suuri haaste harjoitteluperiodin jälkeen oli saada kuoro kuulostamaan hyvältä myös lavalla.
"Kun tulimme Savonlinnaan, harjoittelu olikin pelkkää näyttämöä. Liike on aina vaikeaa. Tehty musiikillinen työ tahtoo romuttua, kun ohjaaja vaatii pyörimään. Onneksi nykyään käytetään monitoreja. Ei ole ihan pakko nähdä kapellimestaria joka sekunti."