Vaikka eduskuntatyössä on vaalitauko, pääsihteeri Seppo Tiitisen työpöytä pursuaa papereita. "Kovin suuria kaivauksia ei tarvitse tehdä, yllättävän hyvin kaikki paperit löytyvät", Tiitinen väittää.
Tiitisen päässä muhii uusia ideoita eduskuntatyön parantamiseksi, vaikka hänen itsensä ympärillä on kohistu milloin eduskunnan 10-vuotisjuhlien kuluista milloin oopperan kuohuista.
"Tämä talo on yksinkertainen oopperaan verrattuna", Tiitinen toteaa. Hän lisää, että molemmissa kohuissa on vilissyt paljon väärää tietoa.
"Väitetyistä mässäilyjuhlista eli reilun neljän miljoonan euron varsinaisista juhlakuluista 2,6 miljoonaa on 12-osaisen kirjasarjan kuluja. Kirjoista päätettiin jo 2000-luvun alussa, ja kulut ajoittuvat seitsemälle vuodelle. Loppu 1,5 miljoonaa kattaa kaiken muun, ja se on varsin kohtuullinen juhlien mittasuhteisiin nähden,"
Tiitinen muistuttaa, että juhlinut ei ole vain valtaeliitti. Näyttelyitä, seminaareja ja muita tapahtumia on järjestetty eri puolilla maata.
Yle lähetti 100-vuotiskonsertin suorana koko kansalle, ja samoin lähetetään ensi kesänä Savonlinnassa esitettävä Olli Kortekankaan ooppera Isän tyttö.
Eduskunnan muuten paisuneesta budjetista Tiitinen toteaa: "Lähtökohtana on, että eduskunta elää kuten edellyttää muidenkin valtionhallinnossa elävän eli noudattaa pidättyväisyyttä menojen lisäämisessä."
Budjettikäsittely
syytä panna uusiksi
Puoluejohtajien väläyttämä eduskuntavaalien ajankohdan siirto toisi syksy-vaihtoehdon osalta pääsihteeri Seppo Tiitisen mukaan ongelmia valtion talousarvioprosessissa. Näin kävisi ainakin vaalivuosina.
"Kun hallituksen vaihdos ajoittuisi syksyyn, saatettaisiin joutua miettimään koko budjettivuosiajattelu uudelleen", Tiitinen huomauttaa.
Vaaliajasta riippumatta Tiitinen peräänkuuluttaa muutosta budjetin käsittelyyn. Se pitäisi jakaa nykyistä tasapainoisemmin kahtia. Nyt koko budjettirumba hallitsee eduskunnan syysintokauden työtä. Muut isot ja tärkeätkin lainsäädäntöhankkeet tahtovat jäädä talousarvion jalkoihin.
"Olisi syytä harkita sitä, että budjettikehyksiä käsiteltäisiin nykyistä perusteellisemmin eduskunnassa ja osa budjettilaeista hyväksyttäisiin eduskunnassa jo kevätistuntokaudella."
Budjettikäsittelyn nykyistä tasapainoisemmalla jakamisella kehyskäsittelyyn ja itse budjettiesitysten käsittelyyn saataisiin pääsihteerin mukaan järkevyyttä, jäntevyyttä ja parempaa suunnitelmallisuutta eduskunnan työhön. Nyt syksyllä kuluu paljon aikaa myös edustajien budjettialoitteiden käsittelyyn.
"Toki tietty väljyys pitää säilyttää suhteessa syksyyn. Budjetin lopulliset päätökset pitää tehdä aina viimeisimmän taloustiedon varassa, mutta mahdollisimman paljon lakeja olisi hyvä saada valmiiksi jo keväällä."
Tulevalta hallitukselta Tiitinen toivoo myös parempaa säädöspoliittista ajattelua ja "runkosuunnitelmaa" koko vaalikaudeksi.
Käytännössä kysymys on siitä, että jo hallitusohjelmassa määriteltäisiin mahdollisuuksien mukaan eri vuosille keskeiset lakiesitykset, joita hallitus aikoo eduskuntaan tuoda.
Puheoikeus
tarkasteluun
Puhemies Paavo Lipponen (sd.) otti jäähyväispuheessaan esille kansanedustajien puheoikeuden rajoittamisen. Pääsihteeri Seppo Tiitisenkin mielestä olisi hyvä tehdä jotain, vaikka kyseessä on monisäikeinen juttu.
"Jos puheoikeuteen radikaalisti puututaan, se on perustuslakikysymys, ja silloin pitkässä juoksussa. Mutta kun asia tuli noin painavasti esille, ehkä heti uuden eduskunnan alussa jotain on syytä tehdä. Siinä joudutaan myös pohtimaan puhemiesneuvoston ja puhemiesten valtuuskysymystä. Sen kauttahan konkreettisesti puheoikeiden rajat tulevat esille."
Pääsihteeri toivoo muutosta etenkin siihen, etteivät samat edustajat käyttäisi samasta asiasta useita kymmenminuuttisia puheenvuoroja. Tämä ilmiö on Tiitisen mukaan tuttu viime kaudelta. "Samat edustajat pyörittivät keskustelua."
Runsailla puheilla ei ole välttämättä mitään tekemistä hyvän lainsäädäntötyön kanssa. Enemmänkin on kyse pisteiden keruusta puheenvuorojen käyttämisen ahkeruuskilpailussa, Tiitinen huomauttaa. Pääsääntöisesti yhteisesti sovittuja suosituksia on noudatettu hyvin.
Suomen eduskunnan vapaa puheoikeus on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellinen. Kansanedustajat saavat periaatteessa puhua ilman määrällisiä rajoja mistä tahansa ja kuinka monta kertaa tahansa, kunhan jotenkin pysyvät käsiteltävänä olevassa asiassa ja noudattavat vakaan ja arvokkaan käytöksen pelisääntöjä.
Yhtä laaja puheoikeus on Tiitisen mukaan vain muutamassa Balkanin maassa ja "erinäisissä lämpimämmän ilmanalan saarivaltioissa".
Puherajoitusta yritettiin jo uutta perustuslakia valmisteltaessa. Puhemiesneuvoston eduskuntaryhmille tekemän kyselyyn tuli tyrmäys 10-0. Tästä seurasi kuitenkin nopeatahtinen keskustelu, jonka puhemiesneuvosto voi ottaa käyttöön tarvittaessa.
Varsinaisia jarrutuskeskusteluja eduskunnassa on ollut kolmesti toisen maailmansodan jälkeen. Kesällä 1957 valtion rahat olivat vähissä ja lapsilisien maksua yritettiin lykätä. Vasemmisto puhui niin kauan, että päivämäärä meni ohi. Vuonna 1970 kokoomus ja kansanpuolue puhuivat Johannes Virolaisen esityksen mies ja ääni -linjasta korkeakouluihin niin lähelle vaaleja, että se raukesi. Kolmas jarrutus liittyi Suomen EU-liittymissopimukseen marraskuussa 1994.
"Se erikoinen piirre näissä on, että joka kerta jarrutuskeskustelijat ovat saavuttaneet tavoitteensa. Mielenkiintoista on myös se, että joka kerta päämoottoreina ovat olleet eri poliittiset suuntaukset. Mikään kattila ei voi siten soimata toistaan."
Yksi keino saada säpäkkää ja räväkkää keskustelua täysistuntosaliin on ajankohtaiskeskustelujen uudenlainen käyttö. Esillä on jo ollut ajatus, että tiistain istuntojen alussa puolituntinen omistettaisiin todella ajankohtaiselle keskustelulle.
Brittiparlamentin värikästä puhe- ja huutotyyliä ei Tiitisen mielestä kuitenkaan kannata tavoitella Suomeen. Se ei ole meikäläisissä oloissa tavoiteltava ihanne. "Brittiparlamentti on keskusteleva parlamentti, jossa äänestyksissä juostaan kahteen karsinaan ja sitten lampaat lasketaan. Pohjoismaiset parlamentit ovat päättäviä parlamentteja."
Kohut unohtuvia
aikansa lapsia
Kansanedustajien viime kauden kohellukset eivät Tiitisen mielestä jätä kolhuja eduskunnan kilpeen. "Järjestelmään kuuluu, että kansa valitsee sellaiset edustajat kun katsoo parhaaksi. Kohut ovat aikansa lapsia ja painuvat sitten niille kuuluvaan arvoon."
Poissaoloista on Tiitisen mielestä noussut kohtuuton asia. Nyt ei enää olekaan luparuljanssia, edustajien ei tarvitse anoa erikseen lupaa poissaololleen. Pääsihteeri muistuttaa, että poissaolija voi olla eduskunnan muissa töissä eikä luvattomilla teillä.
Arkadianmäelle pyrkivien paisuneista vaalibudjeteista hän toteaa: "On kansasta kiinni, minkä verran se antaa rahan vaikuttaa valintaan vai kääntyykö se käyttäjiään vastaan. Suomalaiset ovat jo niin valistuneita, että ihmiset pystyvät arvioimaan asiaperustein eikä suurella rahalla tehdyn mainoksen kautta."